Kyllä se viidennellä kertaa onnistuu

Sisarukset Pipsa, Ella ja Dante treenitauolla

Oli oikein hyvät treenit eilen. Pitkästä aikaa teimme oikein rataa ohjausharjoitusten sijaan.

Radassa, jonka piirros löytyy Tarmon blogista, oli muutamia keljuja kohtia joista selvittiin muutaman yrityksen jälkeen kunnialla. Virheettömiä läpivetoja tuli muutamia.

Mutta. Jos tämä olisi ollut kisa, tulos olisi ollut hylly.
Kyse on radanlukutaidosta. Koska emme treenaa tarpeeksi, en osaa suoralta kädeltä sanoa, missä minun kussakin radan kohdassa tulisi olla suhteessa koiraan. Nytkin kakkoseste, joka oli sijoitettu niin, että koira näki startissa sen takaa, ei meinannut aluksi onnistua.

Pipsa seuraa ohjaustani mielstäni täysin johdonmukaisesti. Nostan kättä ja koira kaartaa liikaa, nostan vähemmän, koira menee ohi. Käännän vartaloani, taas koira kääntyy liikaa...

Noin viidennellä yrityksellä pystyn vetämään nopean ja hyvän nolla-radan, niin että heilahtaa. Tajusin vaihtaa koiran paikan lähdössä niin, että kakkonen ei näy, ja ohjata sen ensin yli ykkösen ja uutena asiana kakkoselle. Testaamalla oikea ohjaus kyllä löytyy. Kisoissa on vain se yksi yritys. Sen olisi onnistuttava kerralla. Oikea paikka ja oikea ohjaus on osattava kuvitella päässään ja siihen ei taida auttaa muu, kuin kokemus.