Kävimme tänään Riihimäellä asti harrastamassa agilityä. Viimekertaisen hyppärinollan jälkeen odotukset olivat korkealla ja tavoitteena agilityradan virheetön suoritus. Etukäteen pidin kontakteja pahimpana haasteena. Saisinko otuksen pysähtymään alastuloilla?
Riman hallin pihalla oli onneksi keinu ja A joilla pääsimme harjoittelemaan pysähtymistä. Viime viikkoina harjoittelu on jänyt todella vähäiseksi pienen kulkuvälinen ongelman takia. Minulla ei ole ollut kahteen viikkoon autoa käytössäni ja sepä haittaakin kummasti hajoitustoimintaa. Hyvinkään kisoihinkin matkustimme junalla.
Harjoittelu toi tulosta, Pipsa pysähtyi hienosti alakontakteille ja kepitkin menivät mainiosti. Siispä vuoroa odottamaan. Pidin koiran napakasti kontaktissa vieressäni, enkä katsellut muiden suorituksia, vaan keskityin rauhoittamaan koiraa.
Kun vuoromme lopulta 40:n koirakon jälkeen tuli, kaikki sujui mainiosti. Pipsa istui kuin tatti lähtöpaikalla ja antoi minun kävellä kakkos esteen viereen. Annoin lähtömerkin, ja koira tuli kuin ammuttuna, valssasin sen linjan editse ja käänsi Pipsan keinulle, pysäytys, hyvä, mene putki... jne. Olimme selvinneet ensimmäisestä mutkasta, koira kuunteli ohjausta, kaikki meni hyvin. Puomikin onnistui, jee sitä olin jännittänyt ja sen jälkeen loppu olikin helppoa.
Vasta juostessamme maaliin ihmettelin, miksi yleisö ei taputa, eikä aikaamme kuuluteta.
Olin jättänyt esteen väliin. Keskittyessäni täysillä puomiin, olin onnistunut jätttämään huomiotta sitä edeltävän esteen. Koska en keskittyessäni seurannut edeltävien ratoja, en huomannut virhettäni.
Tämä ei voi olla todellista. Ei saa
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
tiistai 11. lokakuuta 2011
Kontakti
Ulkoilutukseen on saatu uusia, tuoreita voimia.
maanantai 3. lokakuuta 2011
Missä nyt mennään
Tein vähän tilastoja Pipsan kisaurasta.
kisoja: 6
startteja: 12
tuloksia: 3 (10vp kepit ja kontakti, 5vp kepit, 0vp)
hyllyjä: 9 (8x väärä este, 1x keppisekoilu)
Pisin "kuiva kausi" viisi peräkkäistä hylättyä starttia.
Ensimmäinen tulos tuli kolmannessa lähdössä.
Nollatulos tuli 11. radalta ja siihen meni aikaa noin vuosi
Tätä vauhtia pääsemme kakkosiin kahden vuoden ja 22 kilpailun jälkeen. Jesh
- Ensimmäiset viralliset kilpailumme olivat Tampereen sprinkkumestaruudet syyskuussa 2010. Tuloksena sieltä oli kaksi hylkäystä, joista toinen turha. Jätin radan kesken, koska luulin, että keppien mokaaminen on hylkäävä virhe.(?!?) Sen jälkeen menin polvileikkaukseen ja palasin kisaamaan vasta heinäkuussa 2011.
- Toisista kisoistamme tuloksena oli 10 vp ainoasta radasta.
- Kolmannet kisat olivat kahta viikkoa myöhemmin Maaningalla, kesäpaikkamme lähellä. Tulos ensimmäisestä radasta hylly mutta toisesta radasta 5vp ja 5/ 24. sija.
- Neljänsistä kisoista Hyvinkäällä sain kaksi hyllyä, masennuin ja jätin kolmannen radan väliin.
- Viidensistä kisoista Purinalla sain taas kaksi hyllyä, masennuin ja jätin kilpailukirjani ja autoni avaimet kisapaikalle.
- Kuudensista kisoista tuli sitten se kaivattu nolla. Lähtöjä oli kolme mutta muut kaksi hylättiin.
kisoja: 6
startteja: 12
tuloksia: 3 (10vp kepit ja kontakti, 5vp kepit, 0vp)
hyllyjä: 9 (8x väärä este, 1x keppisekoilu)
Pisin "kuiva kausi" viisi peräkkäistä hylättyä starttia.
Ensimmäinen tulos tuli kolmannessa lähdössä.
Nollatulos tuli 11. radalta ja siihen meni aikaa noin vuosi
Tätä vauhtia pääsemme kakkosiin kahden vuoden ja 22 kilpailun jälkeen. Jesh
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
Nolla tuli!
Pipsa sai tänään ensimmäisen agilityn nollatuloksensa JANKK:n kisojen hyppyradalta Hyvinkäällä. Alustavan, oman tuloslaskentani mukaan olimme neljänsiä.
Osallistuimme kaikkiin kolmeen lähtöön ja keskimmäisellä siten kolahti kaikki kohdalleen. Radalla olisellainen outo flow-olo. Ohjaus tuntui helpolta, koira oli otteessa ja kaikki sujui. Keppien sisäänmenoa varmistelin tosin niin paljon, että siinä ote hetkeksi katosi.
Pipsa osaa kepit niin hyvin, että olen useissa kisoissa mokannut juuri kepeillä. Lähetän liian kaukaa, huitaisemalla, huonolla ohjauksella... Nyt en antanut keppi komentoa, vaan otin ensin vauhdin pois ja koitin saada koiran käteen. Siinä se flow sitten vähän hajosi, ja ennen kaikkea sekunteja kului ja putosin palkintopallilta. Ei kuitenkaan kieltoa, eikä väärää sisäänmenoa. Loppurata meni taas hienosti ja helpon tuntuisesti.
Video suorituksestamme
Kaksi muuta rataa sitten menivätkin hyllyiksi. Ensimmäisessä se oli aivan oma mokani. Pipsa meni putkeen hienosti sisään, (sehän nyt ei ole kovin vaikeaa), mutta koska liikkeeni putken ulkopuolella ei jatkunut, vaan jäin jotenkin himmailemaan, Pipsa palasi takaisin kurkistamaan, menikö joku väärinja paineli sitten uudestaan putkeen väärästä päästä. Se lukee vartalonliikettäni. Jos liikesuuntani on väärä, laiska tai huolimaton, kaikki hajoaa.
Kolmas rata alkoi suoralla, jossa oli hyppy, puomi, hyppy ja lopuksi putki, jonka väärä pää oli esillä. Koska en voi juosta kovaa, suunnitelmani perustui kontaktipysähdyksiin, jotka antaisivat minulle hieman etumatkaa. No eihän se sitten pysähtynyt, vaan teki virheettömät "juoksarit", ja minä jäin jälkeen ja se oli sitten siinä se kisa.
Suurkiitos Tiinan hienoille neuvoille koiran rauhoittamisesta. Ennen nollarataa napotimme varmaan kymmenen, yhdeksän edellisen koiran ajan valmistautumassa tiukassa perusasennossa toisiamme tuijottaen. Ei puhetta, ei liikettä, ei juttelua... zen.
Hyvin toimi. Pipsa ei karannut yhdessäkään lähdössä, vaan istui kuin tatti, kunnes annoin luvan tulla. Ja sitten se tuli. Ensimmäinen käännös on Pipsan kanssa kuin pingistä pelaisi. Se tulee kohti ja lujaa. Jos ensinmäisistä kurveista selviää läpi, on jo voiton puolella.
Olen kyllä tosi iloinen.
p.s. Toinen asia, jota Tiina painotti, on kontaktit. Ovat kuulemma menneet vähän plörinäksi harjoituksissa. Myönnän. Jätetään keppien jyystäminen vähemmälle ja otetaan kontaktipysäykset viikonloppuohjelmaan.
Osallistuimme kaikkiin kolmeen lähtöön ja keskimmäisellä siten kolahti kaikki kohdalleen. Radalla olisellainen outo flow-olo. Ohjaus tuntui helpolta, koira oli otteessa ja kaikki sujui. Keppien sisäänmenoa varmistelin tosin niin paljon, että siinä ote hetkeksi katosi.
Pipsa osaa kepit niin hyvin, että olen useissa kisoissa mokannut juuri kepeillä. Lähetän liian kaukaa, huitaisemalla, huonolla ohjauksella... Nyt en antanut keppi komentoa, vaan otin ensin vauhdin pois ja koitin saada koiran käteen. Siinä se flow sitten vähän hajosi, ja ennen kaikkea sekunteja kului ja putosin palkintopallilta. Ei kuitenkaan kieltoa, eikä väärää sisäänmenoa. Loppurata meni taas hienosti ja helpon tuntuisesti.
Video suorituksestamme
Kaksi muuta rataa sitten menivätkin hyllyiksi. Ensimmäisessä se oli aivan oma mokani. Pipsa meni putkeen hienosti sisään, (sehän nyt ei ole kovin vaikeaa), mutta koska liikkeeni putken ulkopuolella ei jatkunut, vaan jäin jotenkin himmailemaan, Pipsa palasi takaisin kurkistamaan, menikö joku väärinja paineli sitten uudestaan putkeen väärästä päästä. Se lukee vartalonliikettäni. Jos liikesuuntani on väärä, laiska tai huolimaton, kaikki hajoaa.
Kolmas rata alkoi suoralla, jossa oli hyppy, puomi, hyppy ja lopuksi putki, jonka väärä pää oli esillä. Koska en voi juosta kovaa, suunnitelmani perustui kontaktipysähdyksiin, jotka antaisivat minulle hieman etumatkaa. No eihän se sitten pysähtynyt, vaan teki virheettömät "juoksarit", ja minä jäin jälkeen ja se oli sitten siinä se kisa.
Suurkiitos Tiinan hienoille neuvoille koiran rauhoittamisesta. Ennen nollarataa napotimme varmaan kymmenen, yhdeksän edellisen koiran ajan valmistautumassa tiukassa perusasennossa toisiamme tuijottaen. Ei puhetta, ei liikettä, ei juttelua... zen.
Hyvin toimi. Pipsa ei karannut yhdessäkään lähdössä, vaan istui kuin tatti, kunnes annoin luvan tulla. Ja sitten se tuli. Ensimmäinen käännös on Pipsan kanssa kuin pingistä pelaisi. Se tulee kohti ja lujaa. Jos ensinmäisistä kurveista selviää läpi, on jo voiton puolella.
Olen kyllä tosi iloinen.
p.s. Toinen asia, jota Tiina painotti, on kontaktit. Ovat kuulemma menneet vähän plörinäksi harjoituksissa. Myönnän. Jätetään keppien jyystäminen vähemmälle ja otetaan kontaktipysäykset viikonloppuohjelmaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)