Joskus on vaan mentävä

Pipsa on noutava lintukoira. Sellaiset pikkuseikat kuin kylmyys, märkyys tai jää eivät haittaa, kun työ kutsuu.

Hyppy...

...ja laskeutuminen. Eikä vesi edes värähtänyt.

paluumatkalla kyllä kastuu,

...ja taas mennään

Kävimme siis pääsiäislomalla mökillä juoksuttamassa koiraa. Juoksukin alkoi parahiksi juuri ennen lähtöä. Eipä tuo tuntunut neitiä juuri masentavan. Kierron pituudeksi tuli lopulta vuosi ja yksi viikko. Ihan kätevä systeemi.

Tuli sitten treeneihin taukoa. MH-luonnekuvaukseen meidän pitäisi nippa nappa päästä.

Juoksutta on hyvä olla, ei huolet paina..

Täytin eilen springerien terveyskyselylomakketta jossa kysyttiin muun muassa koiran juoksukierron pituutta. Jouduin tarkistamaan asian blogista. Edellisestä juoksusta on ensi viikolla kulunut täysi vuosi. Ylipäänsä Pipsalla on ollut juoksu vain kerran kahden elinvuotensa aikana. Tai sitten ei.

Pipsalla oli ensimäisenä syksynä, muistaakseni 7kk iässä jonkinlainen juoksuntapainen tila. Olin näkevinäni yhden tipan verta takapäässä, haju tuntui nenään ja käytös oli vähän erikoista. Siihen se silloin jäi. Kasvattajamme arveli kyseessä olleen ns. "split heat", jossa estrus ikäänkuin keskeytyy ja jatkuu taas jonkinajan kuluttua. Paitsi ettei jatkunut.

Viime syksynä oli taas vastaavia oireita. Veren haju tuntui nenään, mutta tippaakaan ei löydetty. Tänä keväänä,  maaliskuun lopulla oli taas jotain pientä oireilua. Pientä innostuksen puutetta, veti lenkillä kotiinpäin ja halusi hautoa Nipsu-pehmoleluaan.  Siihen oireet kuitenkin taas jäivät.

Tilannehan on periaatteessa oikein mukava. Hiukan kyllä tietysti mietityttää...