Eilen kävimme Kivistön hallilla agility harjoituksissa. Se,että lopulta pääsimme perille asti, oli monen mutkan takana. Pitkän tauon jälkeen treenit pääsivät jotenkin yllättämään ja aikatauluni petti pahasti. Kova pakkanenkin kannusti etsimään mitä tahansa tekosyytä kääntyä takaisin viimeistään kehä kolmosella. Harjoituksiin kuitenkin päästiin.
Saimme käytännössä yksityisopetusta, koska paikalla olleen pienen ryhmän muut koirakot olivat jo osansa suorittaneet. Tehtiin Rengas- pussi yhdistelmää, hyppysarjaa takaaleikkauksella ja lopuksi putki ja hyppy yhdistelmä, jonka lopussa viimeisen esteen takaakierto ja sitten valssilla kiitokseen.
Edellisen kerran olimme radalla 11. joulukuuta glögikisoissa, eli meillä oli kuuden viikon treenitauko takana. Kirjoitin silloin ylös tavoitteita tuleva kautta varten, ja niistä tärkein oli karkailun lopettaminen ja luokse tulo. Siis aivan perusasiat. Näitä olemme joululomalla hajoitelleet aivan alkeista lähtien. Tänne käskyä esim kolmen metrin päästä, niin että varmasti onnistuu ja makupala on suussa alle 1/5 sekunnissa siitä kun Pipsa syösyy kohti isäntäänsä.
Riistaviettilelukin saatiin. Pipsa löysi tyhjältä joulukuusienmyyntipaikalta aivan tavallisen sisalköyden pätkän, johon se rakastui syvästi. Repiessäni sitä neidin suusta eteisessämme, tajusin, että juuri tätähän tässä on haettu, suosittua vetolelua palkinnoksi.
Mielestäni harjoitus meni oikein hienosti. Karkailua ei tapahtunut, paitsi sen kerran, kun Pipsan veli tööttäsi vinkulelulla kentän laidalta ja pitihän siskotytön toki mennä tuota ihmettä katsomaan. Tältäkin reissulta Pipsa palasi käskystä oikopäätä takaisin, kun houkutin sitä sisalköyden pätkällä. Tämä Tiinan opettama riistavietti-kutsu toimii tosi hyvin. Sitä on helppo käyttää myös metsässä. Ainakin Pipsalle mikä tahansa pörheä, vaikka talventörrottäjäkimppu käy houkuttimeksi, kunhan sitä liikuttaa nykivästi ja liikkuu itse poispäin koirasta.
Harjoituksissamme oli myös yleisöä, mikä oli mukavaa.
Walesin hankintaa suunnitteleva mukava lapsiperhe perhe oli tullut katsomaan toilailujamme. Yritimme esiintyä eduksemme ja vastailla järkeviä kysymyksiin.
Ja talvi se vaan jatkuu.
lauantai 23. tammikuuta 2010
Hallilla pitkästä aikaa
Tunnisteet:
agility,
halli,
Jangas,
ohjatut harjoitukset,
Walesinspringerspanieli
torstai 14. tammikuuta 2010
Pedikyyri
Lumi on kivaa ja kaunista, paitsi juuttuessaan tassuihin.
Pipsa joutui pedikyyriin. jälki ei ole aivan tasainen, mutta ajanee asiansa. Jalkoihin tarttuu nyt ehkä hivenen pienempiä lumipalloja, kuin ennen.
En ole aikaisemmin leikannut karvoja anturoiden välistä. Olen vain katkaissut anturoiden välistä esiin tursuavat karvat ja siistinyt tassun yläpuolen ja sivut. Nyt siis mentiin ihan antura ja varvasväleihin asti. Pipsa oli tosi rauhallinen, se lähinnä nukahti syliini.
tiistai 5. tammikuuta 2010
Metsäretkiä ja ilotulituksia
On tullut lomailtua.Niin töistä, kuin agilitystäkin. Jatkuva lumentulo on muuttanut ulkoilua miellyttävällä tavalla. Pipsa on selvästi innostunut lumesta ja juoksee siinä halukkaasti, mutta pysyy selvästi lähempänä minua, kuin paljaan maan aikaan. Myös luoksetulo, jota olemme harjoitelleet, sujuu paremmin.
Tuntuu, kuin "routa ajaisi porsaan kotiin", eli Pipsa tajuaisi olevansa riippuvainen minusta talvisessa metsässä.
Myös ruoka on maistunut paremmin kuin aikoihin. Näin hyvin tyttö ei ole syönyt sitten taaperovaiheen. Hoikkahan Pipsa on, mutta oikein lihaksikkaassa kunnossa.
Ilotulitus
Pipsa on kyllä hyväpäinen koira. Se ei kummemmin pelästy mitään. Uutena vuonna neiti joutui tutustumaan paitsi raketteihin, myös kissaan.
Vietimme uutta vuotta perinteisesti ystäväperheen luona. Perheellä on parivuotias kissa, ja jännitimme miten tapaaminen sujuu. Rakettien takia Pipsaa ei voinut jättää kotiinkaan. Ilta sujui hyvin.
Paukuttelu lkoi vähitellen kuuden maissa illalla Totutelimme alkavan ilotulituksen ääniin ensin sisällä ikuna auki, ja Frolicia syöden. Sitten uskaltauduimme puistoon asti, jossa lähitalojen pojat räjäyttelivät kiinareitaan. Pipsa kyllä noteerasi pamaukset, mutta kuittasi ne "olan kohautuksella".
Sitten mentiin tapaamaan kissaa. eipä siitä nyt parasta ystävää saatu, mutta sietivät toisiaan arvokkaasti.
Kymmeneltä mentiin taas pissakävelylle. Pauke oli jo hurjempaa, mutta heittelin Froliceja lumeen, ainakun näin, että raketti lähtee ja laitoin Pipsan etsimään. Siinä se sitten tonki hankea, ja kun jysähti, se nosti vähän päätään ja jatkoi etsimistä.
Keskiyöksi toin sitten Pipsan kotiin. Laitoin kippoon aimo annoksen Yrjölänpuuroa, jossa oli roimasti joulukinkua, ja siinä spanielimme sitten söi ja maiskutti vuoden vaihtuessa ja rakettien räiskyessä yläpuolella.
maanantai 4. tammikuuta 2010
Hyvää uutta vuotta!
Olimme kävelyllämme kiivenneet umpihangessa lumiselle avokalliolle, kun Pipsa kuuli "äänen". Tyttö istui hiljaisena ja täysin keskittyneenä edessäni tarkkaillen jotain, jota en voinut erottaa.
Sain kuvattua Pipsasta sarjan aika onnistuneita potretteja, mallin ollessa kerrankin paikallaan.
Sain kuvattua Pipsasta sarjan aika onnistuneita potretteja, mallin ollessa kerrankin paikallaan.
Sitten lumous särkyi ja pieni metsästäjä singahti taas liikkeelle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)