Terve sielu terveessä ruumiissa.

Pipsaa on viimeisen kuukauden sisään arvioitu niin henkisenä, kuin fyysisenäkin olentona
21.5 kävimme MH luonnekuvauksessa Oittaalla, ja 5.6. Karkussa springereiden päänäyttelyssä.

MH

MH, eli mentalbeskrivning hund, koostuu kymmenestä erilaisesta koiran käyttäytymistä testaavasta tehtävärastista. Ensin katsotaan kontaktin ottoa testaajaan ja yleisöön, sitten ohjaaja testaaja yllyttävät koiraa lekkiin. Kolmantena tehtävänä jahdataan narun päässä vedettävää viehettä ja sen jälkeen on aktiviteettitasotesti, jossa ohjaaja vain seisoa jäpittää paikallaan ja katsotaan mitä koira tekee, vai tekeekö mitään.

Viidentenä tulee etäleikki, jossa oudossa kaavussa heiluva avusta ja houkuttelee koiraa leikkiin, ja paljastaa siten kasvonsa, kuudennella rastilla mukavan kävelyn katkaisee yhtäkkiä eteen ponnahtava sininen haalari ja seitsemännellä taas yhtäkkiä koiran vierestä kuuluu raivokasta räminää.
Kahdeksannella rastilla pellon poikki tuulen alta lähestyy kaksi aaveeksi pukeutunutta avustajaa.
Yhdeksäs on taas leikki, jonka keskeyttää laukaus.

Arvostelussa tarkkaillaan koiran reaktion voimakkuuta asteikolla 1-5. Eri roduilla on omat tyypilliset tapansa reagoida ärsykkeisiin, eikä mikään tulos siten ole oikea tai väärä.

Pipsa oli kohtuullisen (3) kontaktihaluinen ja leikkisä, takaa-ajossa innokas (3-4) ,mutta ei välittänyt tarttua saaliseen (2). Aktiviteettitaso oli myös 2."Tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua seistä tai maata".  Siinä Pipsa istui vieressäni ja katseli kanssani lintuja.

Etäleikkijä kinnosti Pipsaa kohtuullisesti (3), mutta ei sitä huvittanut leikkijän luokse mennä (1).
Haalari pelästytti (4), mutta eipä sen jälkeen mitään. Pelkoa ei jäänyt (1) vaan haalarin ohi käveltiin aivan huoleti.
Ääni ei pahemmin pelästyttänyt (3) "väistää, kääntämättä pois katsettaan", Sitten Pipsan uteliaisuus heräsi (5) ja se meni tutkimaan rämisijän aivan pelotta.

Aavet olivat ehkä se pahin juttu.  Ensin Pipsa tarkkaili ja teki vähän puolustautumiseleitä, sitten iski pelko (5).
Uteliaisuus kuitenkin voitti (2) ja se otti kasvonsa paljastaneeseen aaveeseen reippaasti kontaktia. (4)

Loppuleikki meni taas tasaisesti (3) ja laukauksen se havaitsi mutta jatkoi hommiaan (2)

Eli lopputulemana tasapainoinen perhekoira, ei taistelu- tai puruhalua, pelästyy, mutta rauhoittuu ja palaa tasapainoon nopeasti, rauhallinen. Jotain tällaista tuomari minulle suullisesti sanoi.

Karkun näyttely

Karkussa 5.6. taas arvioitiin Pipsan ulkonäköä.
Tuomari Brian Foster antoi EH:n ja lausui seuraavaa:

"Nicely shaped head,
could have slightly darker eye,
lacks in fore chest and stands wide in front,
moderate angulation front and back,
quite sound mover and happy."

Tämä oli Pipsan ensimmäinen aikuisnäyttely. Arvostelussa oli samoja asioita, kuin kahdessa pentunäyttelyssäkin kuten "kaunis pää", ja "kiva luonne" ja "hyvä liikkumaan".
Pipsahan on hyvin hoikka koira. Se on 47 cm korkea ja painaa vain 16,5 kg. Se on urheilukoira, agilitykiituri ja uimahirmu kovassa kunnossa. Pieni wannabe irlanninsetteri.
Hieno koira!

Karkussa uimassa

Ajattelin, että Pipsan olisi hyvä  välillä päästä uimaan oikein järvessä, tuon meressä plutraamisen sijasta. Uimapaikaksi valikoitui Karkun Rautaveden rannalla kohoavan Ellivuoren ranta.

Lähdimme matkaan aamu kahdeksalta ja kulutimme luppoaikaamme Tampereen länsipuolella leviävän maaseudun ihailuun. Tampereelta lähtee nimittäin todella kätevästi tie nro 12 Raumalle ja Karkkuun ja tie E12 Vaasaan.
Luonnollisesti tälle tielle 12 ajetaan tien E12 kautta. Useimmat tajuavat kääntyä Rajasalmen sillan ylitettyään, mutta me ajaa posotimme Ikaalisiin. Sielläkin on Kylpylähotelli.
Hämeenkyrössä alkoi epäilyttää,että olisinko  sittenkin väärällä tiellä, mutta paikallinen kioskimyyjä vakuutti kaiken olevan kunnossa. "Jatkat vaan eteenpäin tota isoo tietä länteen..."

Ikaalisissa käänsin kärryn ympäri ja aloitin paluumatkan Tampereelle. Kello alkoi olla jo 12, myöhästyisimme varmasti. Viimeisenä keinona päätin oikaista kääntymällä ensimmäiselle etelään menevälle tielle. Jos tuuria olisi, putkahtaisin tielle 12 jossain Karkun lähistöllä.

Luonnollisestikaan en käytä tällaisilla retkillä karttaa, enkä navigaattoria. Ajelin tuurin ohjaamana etelään, jollain tuntemattomalla tiellä jossain Hämeenkyrön ja Karkun välillä, kun zadaa, siinä se oli. "Ellivuori 7km"-kytti.
Osuimme kuin osuimmekin oikeaan paikkaan, oikeaan aikaan.

Ennenkuin Pipsa pääsi uimaan , sen oli käytävä näyttäytymässä kehässä Brian Foster -nimiselle ulkonäkötuomarille, joka oli tullut englannista asti katsomaan, osaanko pitää Pipsan hännästä ja kuonosta yht'aikaa tyylikkäästi kiinni, ja osaako Pipsa juosta. Osasihan se. Sininen nauha kiitos, ja sitten uimaan.

Ojangon aamu

Pitkästä aikaa nousimme Pipsan kanssa lauantai aamuna kukonlaulun aikaan aamuharjoituksiin. Muun perheen nukkuessa hipsimme ulos ja suuntasimme Ojankoon. Auton jätimme puomille ja kiersimme metsäreittiä kentille.

Rata oli tyhjä, aurinko paistoi ja Pipsalla motivaatio päällä.

Harjoiteltiin poseeraamista huomista Karkkua varten, ja agilitya ihan vaan omaksi huviksi.

Tämä poseerauskuva on napattu Ojangon puomin luona olevalla pikku parkkipaikalla. 

Pipsa tuijottaa juuri rajauksen ulkopuolelle  jäävän autoni avoimessa peräkontissa olevaa makupalaa ja onnistuu näyttämään aika pätevältä.

Radalla harjoiteltiin takaakiertoa vierekkäisillä, linjassa olevilla esteillä "kierrä, hyppy, kierrä, hyppy.. etc."
Harjoittelin itselleni hankalia valssikieputuksia yrittäen minimoida oman juoksemiseni. Ajatus olisi liikkua mahdollisimman tehokasta reittiä ja saada Pipsa irtoamaan esteille ja hyppäämään niitä suoraan tai kiertämään takaa ohjeitteni mukaan.
Polveni on toipunut melko hyväksi, mutta asettaa silti rajoituksia.

Kepit neiti osaa tehdä kiitettävän itsenäisesti. Myös "kalamainen" liike alkaa löytyä. Ylemmässä kuvassa sekä koiran etu, että takapää näkyvät hienosti samalla puolella keppikujaa.

Eiköhän tämä tästä. We are Back!

Uusia sarjakuvia

Perheen nuorten taiteilijoiden tuoreimat "Vili" ja "Rico" sarjikset ilmestyneet! Katso sarjakuvasivu tuosta ylhäältä.