Synttärit, sairaudet ja harjoitukset

Toissa sunnuntaina, 14.3. vietettiin Jangas E-pentueen synttäreitä. Ellan isäntäväki oli ystävällisesti kutsunut lähiseudun E-pennut kyläilemään. Meillä juhlia odotettiin innolla, lapset näkivät mielikuvissaan paljon kelliviä, paijattavia ihania spanieleita. Niin kuitenkin kävi, että flunssa tuli ja kaatoi jälkikasvun petiin.

Iltapäivällä minä ja Pipsa sitten lähdimme kahdestaan kyläreissulle. Juttelimme, ihailimme koiriamme, ihmettelimme riistapukkia ja saimme hyviä herkkuja. Kiitos vain vaivannäöstä. Lopuksi kävimme reippaalla metsälenkillä. Kameraa ei tietenkään tullut  mukaan. Muuten tässä olisi kuvia waleseista, jotka juoksevat korvat hassuissa asennoissa ja kielet ulkona lumihangessa uusmaalaisessa kulttuurimaisemassa. Taustalla, peltoaukean takana metsää, etualalla muutamia jaloja lehtipuita.

Harjoitukset Kivistössä

Viime perjantaina 19.3 oli sitten taas aika ajaa Kivistön hallille agilitytreeneihin. Perheen aikataulujen takia pääsin lähtemään vasta tasalta, kunharjoitukset olivat jo käynnissä. Tulimme siis tosi myöhässä paikalle.
Tehtiin seitsemän esteen tekniikkarataa. Esteet olivat hyppy-pituus-hyppy,  sitten täyskäännös oikealle putkessa, rengas, 90 vasempaan, hyppy-hyppy. Ja sama tietysti toisinpäin.

Rengas epäilytti etukäteen, se on ollut meille vaikea: Nyt se kuitenkin onnistui muutamalla yrityksellä. Sitten mentiin osa radasta ja lopuksi koko homma läpi. Onnistuimme virheittä, Tiina haki kameran ja pyysi tekemään saman uudestaan. Ja taas meni läpi, että heilahti!

Minua alkaa epäilyttää, kauanko näin voi jatkua. Kyllä sekoilu varmasti taas kohta alkaa, mutta sitä odotellessa olen todella nauttinut harjoituksista. Pipsa osaa hakea esteitä hienosti, kunhan se saa komennon ajoissa. Kertaalleen  neiti oli jo menossa koko renkaasta ohi sekavan ohjaukseni takia, mutta tajuttuani lopulta huutaa "rengas" Pipsa kiepahti ympäri ja hyppäsi läpi renkaan tyyliin, "ai tätäkö sä siis tarkoitit, oisit heti sanonut."

Yritin pitää käsiä alhaalla, ohjata hillitysti vartalon asennolla  ja vaikka mitä hienoa. Videolta suorituksiani katsoessani en valitettavasti havaitse näitä finessejä.

Kevätkin ilmeisesti koittaa, ja pääsemme taas jokus ulkotreeneihin. Yhden kerran menemme vielä halliin, ja sitten Ojankoon.

Pipsa-sarjakuva 2.

Kuoppa

-Vapaa!
-hehe
-Mutta missä Pipsa?
Maan toisella puolella
-inu
-inu inu 


(inu on koira japaniksi suom.huom.)

Pipsa-sarjakuva 1.

Hätä keinot keksii
Jos nukkeja ei löydy, täytyy käyttää mielikuvitusta...

J. 6v

-Missä nuket on, äiti?

-En tiedä, kulta.

-Hetkinen.

-Hihii!

-Kaikkea ne keksii.

Hyvää syntymäpäivää!

Pipsa ja tietenkin kaikki sen kahdeksan sisarusta tulevat tänään yhden vuoden ikään.  Vuosi sitten me emme tietenkään päässeet vielä pentuja tapaamaan, mutta seurasimme sisarusten kehitystä Jangas-kennelin sivuilta. Arvailimme mikähän pennuista meille tulisi. Valinta osui "naamiotyttöön", mikä oli Pipsan vauvanimi.

Tässä Pipsan yksivuotiskuva. Kameramme hajosi hiihtoloman pakkasissa, joten piti turvautua vanhanaikaisiin keinoihin.

Hieno koira Pipsa on. Ikä on tuonut pientä rauhallisuuttakin olemiseen, vaikka kyllä se vieläkin varsinainen tohottaja on. Särmää ja kovuuttakin siitä löytyy kiitettävästi. Noutoleikeissä se etsii ja etsii dummyä pöpeliköstä vaikka miten kauan periksi antamatta ja auta armias, jos toinen koira yrittää ottaa Pipsan kepin, silloin on spanielista söpöys kaukana. 

Perjantaina meillä oli hallitreenit Kivistössä. Paikalla oli neljä pentua, tai siis nuorta koiraa. Harjoitukset menivät aivan mainiosti, niin meilä kuin muillakin. 

Rata oli periaatteessa helppo, Kuusi  hyppyä ja kaksi putkea oli aseteltu ikäänkuin urheilukentän muotoon. kome hyppyä suoralle, käännös putkessa ja taas kolme hyppyä ja toiseen putkeen. kerralla kierrettiin rata puolitoista kertaa.

Ensin rata mentiiin siten, että kaikki esteet hypättiin yli. 

Toisella kertaa  hyppy vitonen ohitettiin vetämällä vastaisella kädellä koira esteen ohi, puolivalssilla salamana ympäri, ja lähetys toisella kädellä kuutoshypylle ja putkeen. Sama kuvio sitten uudestaan taas toisella puolen , ja taas putkeen. 

Molemmissa radoissa haasteen muodostaa Pipsan nopeus. En ehdi saattaa sitä putken suulle, vaan se on edelläni jo viimeisellä hypyllä hypyllä ja hakee putken itse. Minun on heti lähdettävä toiseen suuntaan, ollakseni keskimmäisenhypyn luona kun Pipsa tulee putken suusta ulos. 

Siinä välissä ei ole montakaan sekuntia aikaa. Käytännössä siis kiepun aivan radan keskellä, heiluttelen käsiäni ja huudan.

Suureksi hämmästyksekseni valssaukset onnistuivat. En kompastunut takaperinjuoksussa, enkä seonnut suunnista kääntyessäni. Pipsa ei karkaillut. Tuntui todella hienolta päättää raskas viikko tuollaisiin harjoituksiin.