sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Hyvä viitonen

Saatiin viides sija, viidellä virhepisteellä HiHa:n kisoista Lohjalta. Yhtään nollaa ei luokassa tullut!
Nolla, ja sitä myöten voitto oli jo niin lähellä, mutta ei. Kepeillä tuli taas virhe ja siitä vitonen. Pipsa meni hienosti sisään keppeihin, mutta lopetti ne kesken ja lähti katsomaan minne minä olen matkalla.

Keppien jälkeen oli muuri niiden vasemmalla puolella ja sen jälkeen mutkaputki, jonne piti ehtiä ajoissa kertomaan kummasta päästä mennään sisään. Olin suunnitellut jättäväni Pipsan työskentelemään kepeille ja oikaisevani suoraan muurin taakse. Ei onnistunut ensimmäisellä yrityksellä, mutta toisella meni hienosti.
Putken jälkeen oli taas pieni hetki, kun en tiennyt minne mennä. Koira tuli putkesta ja otin sen oikeaan käteeni jolla hyppäytin sen vasemmalla olevan esteen yli. jokuu takaaleikkaus siitä sitten tuli. Näyttää yllättävän järkevältä.

Sain juuri nähdäkseni videon suorituksestame ja siinä näkee asioita jotka olin unohtanut. Hylsy oli todella lähellä, kun Pipsa melkein tunki kuononsa väärään putkeen radan alkupuolella,

Toinen rata oli jotenkin kelju. Siinä oli ensin kolme hyppyä, jota kaartoivat loivassa kulmassa vasemmalle ja sitten käännyttiin tiukemmin samaan suuntaan putkelle. Oli useita tapoja ohjata tämä.
Treeneissä esteet ovat usein 90 tai 180 asteen kulmassa. koira on käännetävä tiukasti ja siihen käytetään jotain näppärää ohjausliikettä. Ykkösten kisoissa on usein loivahkoa kaartelua, johon ei ole mitään tiettyä ohjusliikettä. Parjhaiten nämä sujuvat, jos koira ja mies juoksevat samaa tahtia hyvässä kontaktissa.

Selvisimme alun mutkasta ja putkesta. Seuraavana oli keinu, joka meni 10+. Pipsa istui keinun päässä kuin tatti. Vau. Vaikea alku oli hoidettu, vähänkö mä oon hyvä, kävi mielessäni.
Ja sitten tuli tyhjyys. Pipsa istuu pylly keinulla ja minä tiedän, että takanani on hyppy, putki ja muuri, mutta missä asennossa? En saa siinä sekunnissa muistikuvaa takanani jatkuvasta radasta. Käännän päätäni ja yritän nopeasti hahmottaa tilanteen, mutta kun reitti on minulle selvä, koira on jo poissa kontaktista ja liikkeellä. Videolta näkee, että se menee itseasiassa täysin oikeaan suuntaan, kohti putken vasenta aukkoa.
Silloin minä täysin tapeettomasti sanon jotain, luultavasti "putki" ja kohotan oikeaa kättäni. Pipsa tulkitsee tämän ohjaukseksi ja kurvaa tiukasti oikeaan ja menee väärään aukkoon. Jonne sen jostain ihme syystä ohjasin.

Sitten tulee hienot kepit, ei voi muuta sanoa. Käyttöä niillä vain ei enää ollut

Yhteenveto:
  • Kontaktiesteiltä ei tullut virhettä. Puomi juosten, mutta keinulla hienot stopit.
  • Pipsa seuraa minua, eikä enää ryntäile omatoimi agilityyn. Tässä ehkä auttaa lähestyvä 3v ikä, ja se että itseluottamukseni parantuessa olen koiralle kiinnostavampi johtaja radalla. 
  • Kepeissä on kummallisia pulmia, mutta kun Pipsan saa niihin kunnolla sisään, voin mennä vaikka kalaan.
  • Radat unohtuvat turhan usein. Tähän auttaisi se, että päätäisinn rataantutustumisessa Yhden Yksiselitteisen Tavan tehdä rata. Minulla on ollut tapana miettiä joihinkin pahoihin kohtiin myös B-vaihtoehto. Esim. Puomin jälkeen voin suunnitella valssauksen jollekin esteelle, mutta koska voi olla, että koira ei pysähdy, mietin myös toisen tavan. Tämä lienee tyhmää. Aivot eivät riitä muistamaan rataa sekä takaa- että edestäohjausversioina.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti