Aika hyvät kepit

Kävimme sunnutai aamuna taas treenaamassa Ojangossa. Keli oli kaunis, ehkäpä se oli tämän kesän viimeinen oikea kesäpäiväpäivä. Ohjelmassa oli uuvuttava määrä kontaktitoistoja, persjättöjä ahtaassa paikassa kahden hypyn välillä ja keppiharjoituksia. Kepeissä tavoitellaan mahdollisimman itsenäistä suoritusta.

Persjättöharjoitus taas perustuu kisoissa olleeseen keljuun radankohtaan, jossa ohjaajan suorin reitti kulki viistoon kahden rivissä olevan esteen välistä. Oikanpuoleinen este mentiin ensin takaakierrolla ja vasen sitten suoraan. Ajoitus niin, että koira ohjataan kiertoon oikealla kädellä ja kun se on ilmassa, ohjaaja on jo esteiden välissä. Ohjaaja ottaa sitten laskeutuvan koiran selkänsä takaa vasempaan käteen ja ohjaa vasemman esteen yli.

Kaikki taitavimmat ohjasivat sen näin ja juoksivat itse jokseenkin suoraa reittiä. Me amatöörimmät jouduimme pyörähtämään valssin saadaksemme koiran toiselle esteelle.

Alkoi se sujua kun oikein yritti.

Runotyttö Pipsa haaveilee

Kirkkonummella kisaamassa

Tänä viikonloppuna olisi ollut tarjolla piirinmestaruuskisatkin, mutta päätin silti osalllistua mieluummin tavallisiin kisoihin Kirkkonummella. Olen aina pitänyt KKK:n hallista ja sen ympäristöstä. Maisema on kaunis ja halli istuu siihen hyvin. Tuloksiakin Kirkkonummelta on yleensä tullut.

Tällä kertaa saaliina oli kymppi ja vitonen, sekä yliaikaa päälle molemmissa. Nollaa ei taaskaan saatu, mutta tulosta kuitenkin pukkaa ihan mukavasti. Virheitä tuli kontaktin alastuloilta ja pituudelta, jolla Pipsa hyppäsi niin viistoon, että tuli esteen sivusta ulos.

Jatkuva yliaikaongelma taas johtuu pitkistä kaarroksista, joita ei oikein enää saisi tehdä tällä tasolla. Ihanneaika tulee vastaan, vaikka Pipsan vauhti on aivan samaa kuin ennenkin.