Vesitreenit

Käytiin lauantaina harjoittelemassa ohjausliikkeitä, paikallaanoloa ja luoksetuloa.
Kelit alkavat mennä mielenkiintoisiksi.

Nappasin kännykällä kuvan Pipsasta, joka valmistautuu suorittamaan estettä, eli haahuilee lätäköissä.

Koirapuistossa

Pipsa tuijotti minua ja äitiä kummissaan, kun kaksi isoa koiraa juoksi paikalle. Ne nuuhkivat Pipsaa hetken.

Pipsa vähän pelkäsi niitä. Koirapuisto on Pipsan lempipaikka, ( koti on titenkin kivempi.)

 Tänäänkin päätimme lähteä sinne.No, isommat koirat jatkoivat leikkiä.

 Pipsa yritti pysyä niitten perässä,vaikka aina kun koirat katsoivat sitä, se alkoi ujostella. Kun isot koirat menivät, pääsimme heittelemään Pipsalle palloa. Neiti hakikin hyvin, vaikka välillä innostui vierittelemään palloa pientä mäkeä alas.

Katselimme sen touhuja äidin kanssa, kunnes lähdimme kotiin. Iloinen Pipsa tepsutteli kotiin. " Olipa kiva lenkki", se varmaan ajatteli käpertyessään olohuoneen matolle:)

a-k

Agility hepulointia ja koasiaalikaapelia

Pipsalla oli hauskaa. Päivällä oli syöty uusi, vasta tiistaina asennettu TV-antennikaapeli poikki. Huolestunut isäntäväki vielä palkitsi suorituksen ylimääräisellä ruoka-annoksella, etteivät kuparisäikeet satuttaisi vatsaa. Nyt se juoksenteli vapautuneesti ympäri agilityhallia, täydellisen tietoisena omasta nopeudestaan ja siitä, että en ikimaailmassa saisi sitä kiinni, ellei se itse haluaisi.

Koko homman juoni on tietysti juuri tuossa "itse haluamisessa". Sitä tarkoittaa motivointi. Saada joku, vaikka nyt pieni spanieli, itse haluamaan toivotun asian onnistunutta tekemistä. Melkein mikä vain isännän reaktio on mielenkiintoisuudessaan palkinto koiralle, joka rakastaa huomion keskipisteenä olemista.

Agility on erittäin vaikea , haastava ja mielenkiintoinen laji. Olen alkanut vähitellen tajuta, miten paljon se vaatii ohjaajalta. Koiralle yksittäiset esteet ovat sinänsä helppoja. Pipsalla on myös luontaisesti loistava kyky seurata ohjaustani. Se menee minne käteni osoittaa ja hakee esteitä kaukaakin. Käteni vain osoittaa joskus minne sattuu tai komento tulee myöhässä. Kesken suorituksen se ei juuri hepuloi, vaan tekee tarkasti ja täydellä vauhdilla, mitä kokee minun haluavan. Mutta, jos minulla valssaus unohtuu, niin...
m

Kuratreenit

Oli epäilyttävän hiljaista, kun kävelimme Pipsan kanssa kuraista soratietä kohti harjoituskenttiä. Olin jättänyt auton puomille sillä ajatuksella, että pieni kävely rauhoittaisi neitiä ennen iloista jälleennäkemistä sisarusten kanssa.  Flunssa kuitenkin oli kaatanut niin ihmisiä kuin koiria pehkuihin, ja harjoitukset oli peruttu. Minä en taaskaan ollut tarkistanut asiaa etukäteen netistä.

Vedettiin sitten harjoitukset itse keskenämme.

Ensin puomin alastuloja todella pitkällä, rauhallisella seisonnalla alakontaktilla. Pipsa pysyi hienosti paikallaan.

Sitten tehtiin hyppy-putki-hyppy ydistelmää takaakierrolla ja sylkkärillä. (kierrä-hyppy-putki-hyppy-hyvä).
Tämän jälkeen hypättiin pari kertaa pöydälle.


Viimeisenä tehtiin minulle uskomattoman vaikeaa kahden vierekkäisen esteen takaakierto-hyppy-valssi-hyppy yhdistelmää.  Pipsa kulkee siinä S-muotoista reitiä esteiden yli ja minä pyörähdän ympäri ja juoksen sen jälkeen  "sujuvasti" esteiden välistä eteenpäin.
Tämä oli minulle tosi paha viime hallitreeneissä, mutta mielestäni nyt se sujui lopulta aika kivasti.


Kivaahan meillä oli eikä sade enää haitannut pätkääkään.
Lopuksi Pipsa pääsi vielä hillumaan heinikkoon (plutakkoon) Väinön kanssa. Kotiin palasi väsynyt, onnellinen, mutta likainen pentu.

Kun Pipsa tuli taloon

Kun Pipsa tuli meille keväällä, vapun jälkeen, sitä oli odotettu kauan ja hartaasti. Tuttavamme oli maininnut Walesinspringerspanielin kivana koirarotuna, jota hän voisi harkita itselleenkin.Vaikka olin koirakirjoja ikäni lukenut, ei tuo rotu ollut pistänyt silmääni. Spanieleista tiesin cockerit ja cavalierit, niitähän useimmiten puistoissa tapaa.

Kirjaston ja internetin avulla asiat alkoivat selvitä ja vakuutuin että tämä olisi juuri meidän rotumme. Reipas, ihmisrakas, omapäinen, mutta kiltti. Vahva, kaunis koira, jonka kanssa haluaa ja jaksaa ulkoilla pahallakin kelillä. Leikkasin paperista 1:1 mittakaavaisen siluettikuvan walesista ja teippasin keittiön seinään, niin että tassut koskivat lattiaan. Siinä se olisi, meidän koiramme.

Kennelin valinnasta ajattelin, että olisi hyvä, jos kasvattaja

kirjottaisi verkkosivuillaan jostain muustakin kuin koirien ulkonäöstä, cacibeista ja muista kirjainyhdistelmistä. Kyseessä on kuitenkin metsästyskoirarotu, jolla pitäisi kai olla jotain käyttöominaisuuksiakin tallella.

Kennel Jangasilta sitten löytyi tulossa oleva pentue joka vaikutti tosi mainiolta.

Emä Jangas Duck Soup "Raisa" oli menestynyt agiliyssä ja tokossa ja Ruotsalainen isä, Gravelfarm's Famouse Grouse "Pooh" taas oli oikein pohjoismaiden jälkivalio (S&N&Fin Jva). Fiksuja koiria siis. Tässä Pipsan sukupuu koiranetissä.

Pipsa on kyllä ylittänyt kaikki odotukset. Se on valtavan rohkea, peloton ja halukas oppimaan. Makupaloilla sen saa motivoitumaan vaikka mihin, toisaalta esim noutaminen ja uiminen ovat itsessään niin palkitsevia, että niissä ei makupalaa yleensä tarvita. Lelujen repiminenkin tuntuisi motioivan neitiä mainiosti, mutta kun perheessä on pieniä lapsia, olemme ajatelleet jättää vetoleikit väliin. Parempi uskoa kerralla, että jos ihminen - pienikin - jonkin tavaran sen suusta ottaa, se ei ole leikkiä vaan tavara annetaan.

Agilityä Pipsa on harrastanut pikkupennusta asti HSKH:n agility vauvaryhmässä Tiina Jangan johdolla. Pikkuneiti on ollut hyvin innostunut lajiin, esteiden yli ja ali juoksemiseen ja yleiseen pomppimiseen. Vauhti on kova. Ohjaajalta vaaditaan selkeät oja nopeat ohjeet minne mennä, kun Pipsa painaa kentällä täysiä, korvat propelleina.

Näyttelyuransa Pipsa aloitti Lahden pentunäyttelyssä lokakuussa. Tuliaisina kotiin tuotiin VSP-pentu pokaali ja KP. Että hyvinhän se sitten meni.

Tässä tuomari Eeva Reskon arvostelu: "Erittäin hyväntyyppinen narttu kaunis pää & ilme. Hyvin kulmautunut edestä, hieman litteärunkoinen hyvä luusto. hyvä takaosa. Liikkuu & esiintyy hyvin”