sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Vitonen on ihan kiva numero tietysti sekin

Ristiriitaiset tunnelmat jäivät tämänpäiväisestä HSKH:n kisasta. Tulos tuli, mutta tuntuu, että parempaankin olisi pystytty.

Anders Virtanen oli tehnyt oikein kivat radat, joissa oli juuri sitä toivomaani teknistä veivaamista. Ensimmäisen radan nolla karkasi puomin alakontaktilla, jossa nähtiin katsomokommentin mukaan "aivan törkeä hyppy". Itse en nähnyt mitään, keskittyminen oli jo seuraavassa esteessä.
Pipsa veti radan tyypilliseen tapaansa hyvin irroten, laajoilla kaarilla ja täydellä vauhdilla. Koin ehtineeni hyvin kaikkiin ohjauksiin, ja itseasiassa luulin saaneeni nollan tullessani maaliin.
Aivan radan alussa muistaakseni kolmos esteellä oli pientä skoilua, sillä huomasin vuoroa odottaessani, että kaikki muut vetävät esteen eritavalla kuin minä. Päädyin vaihtamaan ohjausta lennosta ja olin seota askeliini. (tai siis sekosin ja olin törmätä esteeseen)


Toinen rata oli pettymys. Lähdin siihen aika itsevarmana, yleensä toinen rata on meillä parempi, koska koira on rauhallisempi. Nyt Pipsa kuitenkin alkoi kuumeta ja yritti varastaa suoraan remmin irrotuksesta. Sain sen kuitenkin takaisin istumaan ennen lähtölinjan ohitusta ja yritin uudestaan. Nyt pääsin melkein aloituspaikkaani kun se lähti. Aloitin ohjaukseni ja pyörähdin ympäri. Kuulin vasta maalissa, että Pipsa jätti kokonaan väliin kakkosesteen, jolle sen vippasin. Koska itse pyörähdin ympäri en tätä huomannut, vaan jatkoin rataa. Kaikki vaikeat paikat hoidettiin hienosti, kunnes Pipsa paineli puomin alla olleeseen putkeen puomin sijasta. Kontakteille saatiin tällä kertaa hienot pysähdykset, mutta rata oli siis jo hylätty.

Hyvää oli molempien ratojen tuntuma, olo että osaamme tämän. Kepit olivat loistavia ja varmoja, pystyin hakeutumaan seuraavalle esteelle kun Pipsa vielä pujotteli. Osa kontakteista ok ja osa kamalia.
Tuntuu, että ohjaus alkaa olla riittävän ajoissa. Jätin ilmeiset esteet komentamatta ja käskytin kepit jo ennen edellistä hyppyä. Hyppy vain näytetään, mutta puhe on jo kepeissä.

Huonoa on hepulointi. Varastaminen ja kontaktivirheet ovat jotenkin saman tapaisia virheitä. Koira ei malta olla juoksematta, enkä ole osannut opettaa sitä malttamaan. Luottamus omaan ohjaussuunnitelmaan saisi olla parempi. Tokan radan lopussa uskalsin kokeilla omaa ohjausta esteille 19. ja 20. Hyvin meni, vaikka tein toisin kuin muut. Voin lähettää tietyille esteille varsin kaukaa ja tätä kannattaisi hyödyntää. Itseluottamuksesta tässä on kyse.

Mutta ei mahda mitään, nollaa minä yritin ja vitosen sain. Ihan hyvä, mutta ei se tunnu samalta.