Pipsa läpäisi taipparin

Pipsa osallistui eilen Hausjärven Oitissa spanielien taipumuskokeeseen ja läpäisi kirkkaasti.
Isännällä ei näissä hommissa paljon tekemistä olekkaan, mitä nyt toimia autonkuljettajana.

Etukäteen jännittävin tehtävä oli ensimmäisenä ollut haku ja laukaus. Toivoin, ettei tavattaisi jänistä, jonka perään Pipsa saattaisi sännätä leikkimään ajokoiraa. Maasto oli kuitenkin tyhjä, ja koira irtosi aika mukavaan hakuun, joka kyllä painottui hiukan oikealle sivustalle. Ehkä siellä oli jotain, jota ei kuitenkaan saatu nostettua. Laukaus pysäytti Pipsan hetkeksi, ja sitten haku jatkui.

Jäljestys oli rauhallista ja varman näköistä. Koira kulki hitaasti ja määrätietoisesti nuuskuttaen hihna löysällä kulmaan asti. Huomattuaan mutkan, se nuuhki eri tarkasti molemmat suunnat ja kääntyi sitten aivan oikein oikealle. Fasaanille tultiin intensiivisesti nuuskien, ja jälkien päättyessä Pipsa ei heti huomannut olevansa jo perillä. Se seisoi häntä heiluen käytännössä takajalka fasaanin päällä ja veti täysillä ilmavainua ennen kuin välähti. Sitten fasaania tutkittiin innokkaasti.

Vesityöskentely on Pipsalle helppoa ja mieluisaa, eikä sikäli isommin jännittänyt. Pukin olisi voinut heittää pitemmällekin, mutta tuli vähän varmisteltua. Pipsa lähti komennosta noutamaan, käveli suoraan veteen ja nouti eleettömästi pukin minulle rantatöyrään päälle. Olemme opetelleet dummyn antamista ohjaajan käteen, mutta tällä kertaa se ei onnistunut, vaan pukki pudotettiin jalkoihini. Taipparissa ei enempää kuulemma tarvitakaan ja koe oli siinä.

Syötyämme herkullista nakkisoppaa ja juotuamme kahvit päälle, oli aika kuulla tulokset. Kaikki osa-alueet oli läpäisty hyväksytysti. Tuomari Harry Vilkman piti Pipsan tottelevaisuuttakin hyvänä, ja yhteistyötämme miellyttävänä, joten enpä voinut olla kuin tyytyväinen.

Pipsalle taippari oli yllättävän raskas kokemus. Tulimme kotiin eilen puoli kuudelta ja vein sen pissalenkille. Tyttö vain istui vieressäni ja haaveili, vaikka leikkitovereita kirmaili puiston laidalla. Kotona se painui pieneen koriinsa apupöydän alle ja nukkui siellä oikeastaan aamuun asti. Ei iltalenkkiä, ei iltaruokaa, ei mitään. Aamulenkille oli pakko mennä, kun luonto kutsui, mutta sieltäkin oli kiire takaisin.

Vasta tänään lounasaikaan, juuri äsken, se heräsi taas entisellään. Änkesi lasteni leikkiin mukaan, toi minulle palloa jalkoihin ja halusi leikkiä.

Haukkumajan lomakisat

Kunnon agilityurheilija ei anna lomakauden, kalastuksen, veneilyn tms. häiritä kisaamista

Ilmoittauduimme siis KPSH:n järjestämiin kisoihin Maaningan Haukkumajalle, kohtuullisen matkan päähän kesäpaikastamme

Haukkumaja on muuten mahtava paikka. Kenttä on pieni, mutta kauniilla paikalla, nurmikkoinen rinne katsomona, majarakennus, järvi uimapaikkoineen...

Lähtöjä oli peräti kolme, ja tuomareita kaksi, joten pätevälle koirakolle oli pedattu mahdollisuus hoidella vaikka kaikki LUVA:t kerralla. Me osallistuimme vain kahteen jälkimmäiseen kisaan.

B-kisasta tuli hylsy aika tarpeettomasti Pipsan rynnättyä epäonnistuneen keppien sisäänmenon jälkeen putkeen. Minulla pääsi kontakti koiraan herpaantumaan ja se oli sitten siinä.

C-kisaan ehdimme rauhoittumaan ja keskittymään kunnolla. Kävelimme metsässä ja peltotiellä sekä pidimme välillä sadetta kuusen alla.

Kisa alkoi hyvin. Alun hypyt ja putki menivät napakasti, mutta sitten juostiin taas kerran keppien sisäänmeno pitkäksi. (ja Pipsa siis osaa kepit Ojangossa) 5vp tuli, mutta jatkoimme täysillä.

Loppupuolella tuli mielenkiintoinen kohta, jossa oli putken jälkeen "sikin-sokin asettelussa" hyppy-pituus-hyppy-hyppy. En ole koskan mennyt rataa, jossa pituuteen sekä tullaan sivulta ilman kiihdytysmatkaa ja samoin heti pituuden jälkeen on käännös vasempaan seuraavalle hypylle.

Ensimmäinen hyppy ja Pipsan pitäisi kääntyä oikealle pituuteen, pahalta näytti, mutta kääntyi se.

 Pituuden jälkeen käännyttiin tiukasti vasemmalle toiseen hyppyyn. Kahdella kädellä oikein osoitan minne olisi mentävä.

 Ja sitten jarrut kiinni, täyskäännös tule tänne..

Ohjaaja ravaa täysiä karkuun ja koira tulee perässä viimeisenkin yli.

Se oli vaikea kohta, neljä peräkkäistä hyppyä, joista jokaisen jälkeen koira meinasi lähteä tangentin suuntaan. Onnistuimme. Ohjaukset ovat outoja, kun niitä kuvista katsoo, mutta Pipsa taipui siksakin läpi.

Keppijuttu jäi ainoaksi virheeksemme joten tulos oli 5vp. Ennätyksemme, jee. Nollatuloksi oli neljä 24:stä koirakosta ja me niiden jälkeen tulimme viidensiksi.