Mölli

Pipsa avasi kisauransa  torstaina Vantaalla mölli-makseissa. Tuloksena levotonta juoksentelua ympäri kenttää ja  hylkäys molemmista lähdöistämme.
Minua jännitti aika tavalla ja Pipsa tietenkin huomasi sen. Asiat, jotka ovat harjoituksissa ilmeisiä ja helppoja unohtuivat, tai eivät onnistuneetkaan kilpailutilanteessa. Pipsa ohitti heti ensimmäisen esteen, ja sotki pasmani täysin. Olin odottanut pulmia jossain pitemmällä, mutta en heti alussa, ja homma hajosi käsiin. Vaikutelmani oli, että Pipsa ei oikein tajunnut koko juttua, ei missä oltiin ja eikä mitä piti tehdä. Häntä vain heilui ja hauskaa oli.

Tästäpä sitten oikein innostuin ja päätin, että kokeilemme lauantaina uudelleen. Ajoimme Siuntioon, ja marssin nyt jo tottuneemmin askelin teltalle kymppi kourassa ja ilmoitin meidät taas kahteen lähtöön mölli-makseissa. Odottaessamme harjoittelimme lämmittelykentällä olevilla neljällä esteellä erilaisia sarjoja, ja hyvin sujui. Ensimmäinen lähtö kuitenkin noudatti samaa kaavaa, kuin Vantaallakin. Pipsa istuu nätisti ja minä kävelen ekan esteen ohi, kohotan vasemman käteni, ja annan komennon. Pipsa lähtee , kaksi askelta laukkaa, tiukka vasen ja ekan esteen ympäri, ja sitten täysiä ympäriinsä.

Toiseen lähtöön sain sitten jo orastavaa tolkkua. Alussa taas sähellettiin, mutta sain Pipsan takaisin ja tekemään hyppynsä, sitten kiersimme rataa kisanomaisella vauhdilla, muutamasta esteestä mentiin ohi, mutta suuri osa ylitettiin ja viimeiset kolme tultiin maaliin kovaa ja vauhdikkaasti. Pääsin kiittämään tyttöä maalialueella retuuttamalla sitä vetonarussa, ja palkitsemaan sitä onnistuneesta suoritukseta. Ihmisten mittapuulla sekin kierros oli toki hylätty, mutta Pipsalle se oli hieno.

Neljä starttia on siis takana. Mitä tästä opimme? On vaikea tehdä edes sitä, minkä osaa, jos on yleisöä.

Kävimme Ojangossa omissa harjoituksissa. Harjoittelimme ennen kaikkea keppejä, keinua ja rengasta. Keinu menee hienosti, kun sen
alastuloa on rajoittamassa pöytä, jolla namipala odottaa.  Keppejä koitettiin taas kaventaa hivenen ja sekin meni kivasti. Renkaassa ei (uskallanko sanoa) ollut pulmia. Pipsa jopa irtosi renkaalle pienen ratapätkän viimeisenä esteenä.

Eli tutulla kentällä, ilman hälyä, kaksistaan, me osaamme vaikka mitä. Te ette vain näe sitä;-)