Pipsa läpäisi taipparin

Pipsa osallistui eilen Hausjärven Oitissa spanielien taipumuskokeeseen ja läpäisi kirkkaasti.
Isännällä ei näissä hommissa paljon tekemistä olekkaan, mitä nyt toimia autonkuljettajana.

Etukäteen jännittävin tehtävä oli ensimmäisenä ollut haku ja laukaus. Toivoin, ettei tavattaisi jänistä, jonka perään Pipsa saattaisi sännätä leikkimään ajokoiraa. Maasto oli kuitenkin tyhjä, ja koira irtosi aika mukavaan hakuun, joka kyllä painottui hiukan oikealle sivustalle. Ehkä siellä oli jotain, jota ei kuitenkaan saatu nostettua. Laukaus pysäytti Pipsan hetkeksi, ja sitten haku jatkui.

Jäljestys oli rauhallista ja varman näköistä. Koira kulki hitaasti ja määrätietoisesti nuuskuttaen hihna löysällä kulmaan asti. Huomattuaan mutkan, se nuuhki eri tarkasti molemmat suunnat ja kääntyi sitten aivan oikein oikealle. Fasaanille tultiin intensiivisesti nuuskien, ja jälkien päättyessä Pipsa ei heti huomannut olevansa jo perillä. Se seisoi häntä heiluen käytännössä takajalka fasaanin päällä ja veti täysillä ilmavainua ennen kuin välähti. Sitten fasaania tutkittiin innokkaasti.

Vesityöskentely on Pipsalle helppoa ja mieluisaa, eikä sikäli isommin jännittänyt. Pukin olisi voinut heittää pitemmällekin, mutta tuli vähän varmisteltua. Pipsa lähti komennosta noutamaan, käveli suoraan veteen ja nouti eleettömästi pukin minulle rantatöyrään päälle. Olemme opetelleet dummyn antamista ohjaajan käteen, mutta tällä kertaa se ei onnistunut, vaan pukki pudotettiin jalkoihini. Taipparissa ei enempää kuulemma tarvitakaan ja koe oli siinä.

Syötyämme herkullista nakkisoppaa ja juotuamme kahvit päälle, oli aika kuulla tulokset. Kaikki osa-alueet oli läpäisty hyväksytysti. Tuomari Harry Vilkman piti Pipsan tottelevaisuuttakin hyvänä, ja yhteistyötämme miellyttävänä, joten enpä voinut olla kuin tyytyväinen.

Pipsalle taippari oli yllättävän raskas kokemus. Tulimme kotiin eilen puoli kuudelta ja vein sen pissalenkille. Tyttö vain istui vieressäni ja haaveili, vaikka leikkitovereita kirmaili puiston laidalla. Kotona se painui pieneen koriinsa apupöydän alle ja nukkui siellä oikeastaan aamuun asti. Ei iltalenkkiä, ei iltaruokaa, ei mitään. Aamulenkille oli pakko mennä, kun luonto kutsui, mutta sieltäkin oli kiire takaisin.

Vasta tänään lounasaikaan, juuri äsken, se heräsi taas entisellään. Änkesi lasteni leikkiin mukaan, toi minulle palloa jalkoihin ja halusi leikkiä.

Haukkumajan lomakisat

Kunnon agilityurheilija ei anna lomakauden, kalastuksen, veneilyn tms. häiritä kisaamista

Ilmoittauduimme siis KPSH:n järjestämiin kisoihin Maaningan Haukkumajalle, kohtuullisen matkan päähän kesäpaikastamme

Haukkumaja on muuten mahtava paikka. Kenttä on pieni, mutta kauniilla paikalla, nurmikkoinen rinne katsomona, majarakennus, järvi uimapaikkoineen...

Lähtöjä oli peräti kolme, ja tuomareita kaksi, joten pätevälle koirakolle oli pedattu mahdollisuus hoidella vaikka kaikki LUVA:t kerralla. Me osallistuimme vain kahteen jälkimmäiseen kisaan.

B-kisasta tuli hylsy aika tarpeettomasti Pipsan rynnättyä epäonnistuneen keppien sisäänmenon jälkeen putkeen. Minulla pääsi kontakti koiraan herpaantumaan ja se oli sitten siinä.

C-kisaan ehdimme rauhoittumaan ja keskittymään kunnolla. Kävelimme metsässä ja peltotiellä sekä pidimme välillä sadetta kuusen alla.

Kisa alkoi hyvin. Alun hypyt ja putki menivät napakasti, mutta sitten juostiin taas kerran keppien sisäänmeno pitkäksi. (ja Pipsa siis osaa kepit Ojangossa) 5vp tuli, mutta jatkoimme täysillä.

Loppupuolella tuli mielenkiintoinen kohta, jossa oli putken jälkeen "sikin-sokin asettelussa" hyppy-pituus-hyppy-hyppy. En ole koskan mennyt rataa, jossa pituuteen sekä tullaan sivulta ilman kiihdytysmatkaa ja samoin heti pituuden jälkeen on käännös vasempaan seuraavalle hypylle.

Ensimmäinen hyppy ja Pipsan pitäisi kääntyä oikealle pituuteen, pahalta näytti, mutta kääntyi se.

 Pituuden jälkeen käännyttiin tiukasti vasemmalle toiseen hyppyyn. Kahdella kädellä oikein osoitan minne olisi mentävä.

 Ja sitten jarrut kiinni, täyskäännös tule tänne..

Ohjaaja ravaa täysiä karkuun ja koira tulee perässä viimeisenkin yli.

Se oli vaikea kohta, neljä peräkkäistä hyppyä, joista jokaisen jälkeen koira meinasi lähteä tangentin suuntaan. Onnistuimme. Ohjaukset ovat outoja, kun niitä kuvista katsoo, mutta Pipsa taipui siksakin läpi.

Keppijuttu jäi ainoaksi virheeksemme joten tulos oli 5vp. Ennätyksemme, jee. Nollatuloksi oli neljä 24:stä koirakosta ja me niiden jälkeen tulimme viidensiksi. 

Tulos tuli!

Pipsa sai ensimmäisen agilitykisatuloksensa tänään HAU:n kisoissa Purina-arenan pihalla. Kaksi virhettä meiltä pääsi lipsahtamaan ja niistä 10 vp. Aikaa meni 44,97 sekuntia ihanneajan ollessa  57s. Aikamme olisi riittänyt 4. sijaan nollatuloksella, mutta virheet pudottivat meidät 14:lle sijalle 40 koirakosta.

                                            arkistokuva Pipsasta

Olen kyllä todella tyytyväinen. Nämä olivat meidän toiset viralliset kisamme. Edellisen kerran kisasimme Tampereen springermestaruuksissa. Sitten oli pitkä sairasloma, talvi, juoksu... ja muita syitä olla osallistumatta.

Rata oli mielestäni helpohko, ainakin verrattuna niihin kieputuksiin, joita Tiina on meillä viime aikoina teettänyt. Treenatuille taidoille oli kyllä käyttöä, kun heti alussa kolmen suoran hypyn jälkeen piti vaihtaa suuntaa käytännössä lennosta. Näitä oli opeteltu ja se onnistui hienosti. Samalla kun ohjasin Pipsan vasemmalla kädellä hyppyyn käännyin vastapäivään selkä menosuuntaan ja Pipsan laskeutuessa se kääntyi ja tuli oikeaan käteeni. Hienosti meni se vaikea kohta.

Virheet sitten saatiin helpoista kohdista. Kepit, joka on meille nykyisellään aika varma juttu, meinasivat mennä pitkäksi. Kepeille tultiin putkesta hypyn yli kovalla vauhdilla lievästi pimeän kulman puolelta, siis vasemmalta. Tätäkin oli treenattu. Juoksulinjani piti ohjata Pipsa ensin keppikujan pään ohi oikealle, aloituspuolelle, josta kääntämällä rintamasuuntaani vasemmale vetäisin Pipsan ekasta välistä keppeihin.

Hyvin meni, paitsi että vauhtia oli niin pirusti, komento "kepit" vähän myöhässä ja ohjaus sinne oikealle puolelle turhankin selvä. Pipsa ehti sitten ohittaa oikealta toisen, jos ei kolmannenkin kepin, ennenkuin sain sen hidastamaan, palaamaan ja pujottelemaan.

Toinen virhe oli pateettisen lapsellinen puomin loppukontaktin yli hyppääminen. Puomi oli toiseksi viimeinen este ja sen jlkeen oli vain loppuhyppy ajanottolaitteineen. Pipsa laukkasi puomia lujaa, minä jäin jälkeen ja unohdin komentaa "toto" vaan karjaisin jo viimeisen esteen hyppykomennon ja sinne loikkasi spnielimme, suoraan maaliin.

Hieno rata.

Yritin etukäteen psyyksta itseäni olemaan yrittämättä mitään. "Teen vain sen, mitä teen treeneissä, niikuin teen treeneissä. Kyllä se riittää."

Terve sielu terveessä ruumiissa.

Pipsaa on viimeisen kuukauden sisään arvioitu niin henkisenä, kuin fyysisenäkin olentona
21.5 kävimme MH luonnekuvauksessa Oittaalla, ja 5.6. Karkussa springereiden päänäyttelyssä.

MH

MH, eli mentalbeskrivning hund, koostuu kymmenestä erilaisesta koiran käyttäytymistä testaavasta tehtävärastista. Ensin katsotaan kontaktin ottoa testaajaan ja yleisöön, sitten ohjaaja testaaja yllyttävät koiraa lekkiin. Kolmantena tehtävänä jahdataan narun päässä vedettävää viehettä ja sen jälkeen on aktiviteettitasotesti, jossa ohjaaja vain seisoa jäpittää paikallaan ja katsotaan mitä koira tekee, vai tekeekö mitään.

Viidentenä tulee etäleikki, jossa oudossa kaavussa heiluva avusta ja houkuttelee koiraa leikkiin, ja paljastaa siten kasvonsa, kuudennella rastilla mukavan kävelyn katkaisee yhtäkkiä eteen ponnahtava sininen haalari ja seitsemännellä taas yhtäkkiä koiran vierestä kuuluu raivokasta räminää.
Kahdeksannella rastilla pellon poikki tuulen alta lähestyy kaksi aaveeksi pukeutunutta avustajaa.
Yhdeksäs on taas leikki, jonka keskeyttää laukaus.

Arvostelussa tarkkaillaan koiran reaktion voimakkuuta asteikolla 1-5. Eri roduilla on omat tyypilliset tapansa reagoida ärsykkeisiin, eikä mikään tulos siten ole oikea tai väärä.

Pipsa oli kohtuullisen (3) kontaktihaluinen ja leikkisä, takaa-ajossa innokas (3-4) ,mutta ei välittänyt tarttua saaliseen (2). Aktiviteettitaso oli myös 2."Tarkkailevainen, rauhallinen, voi istua seistä tai maata".  Siinä Pipsa istui vieressäni ja katseli kanssani lintuja.

Etäleikkijä kinnosti Pipsaa kohtuullisesti (3), mutta ei sitä huvittanut leikkijän luokse mennä (1).
Haalari pelästytti (4), mutta eipä sen jälkeen mitään. Pelkoa ei jäänyt (1) vaan haalarin ohi käveltiin aivan huoleti.
Ääni ei pahemmin pelästyttänyt (3) "väistää, kääntämättä pois katsettaan", Sitten Pipsan uteliaisuus heräsi (5) ja se meni tutkimaan rämisijän aivan pelotta.

Aavet olivat ehkä se pahin juttu.  Ensin Pipsa tarkkaili ja teki vähän puolustautumiseleitä, sitten iski pelko (5).
Uteliaisuus kuitenkin voitti (2) ja se otti kasvonsa paljastaneeseen aaveeseen reippaasti kontaktia. (4)

Loppuleikki meni taas tasaisesti (3) ja laukauksen se havaitsi mutta jatkoi hommiaan (2)

Eli lopputulemana tasapainoinen perhekoira, ei taistelu- tai puruhalua, pelästyy, mutta rauhoittuu ja palaa tasapainoon nopeasti, rauhallinen. Jotain tällaista tuomari minulle suullisesti sanoi.

Karkun näyttely

Karkussa 5.6. taas arvioitiin Pipsan ulkonäköä.
Tuomari Brian Foster antoi EH:n ja lausui seuraavaa:

"Nicely shaped head,
could have slightly darker eye,
lacks in fore chest and stands wide in front,
moderate angulation front and back,
quite sound mover and happy."

Tämä oli Pipsan ensimmäinen aikuisnäyttely. Arvostelussa oli samoja asioita, kuin kahdessa pentunäyttelyssäkin kuten "kaunis pää", ja "kiva luonne" ja "hyvä liikkumaan".
Pipsahan on hyvin hoikka koira. Se on 47 cm korkea ja painaa vain 16,5 kg. Se on urheilukoira, agilitykiituri ja uimahirmu kovassa kunnossa. Pieni wannabe irlanninsetteri.
Hieno koira!

Karkussa uimassa

Ajattelin, että Pipsan olisi hyvä  välillä päästä uimaan oikein järvessä, tuon meressä plutraamisen sijasta. Uimapaikaksi valikoitui Karkun Rautaveden rannalla kohoavan Ellivuoren ranta.

Lähdimme matkaan aamu kahdeksalta ja kulutimme luppoaikaamme Tampereen länsipuolella leviävän maaseudun ihailuun. Tampereelta lähtee nimittäin todella kätevästi tie nro 12 Raumalle ja Karkkuun ja tie E12 Vaasaan.
Luonnollisesti tälle tielle 12 ajetaan tien E12 kautta. Useimmat tajuavat kääntyä Rajasalmen sillan ylitettyään, mutta me ajaa posotimme Ikaalisiin. Sielläkin on Kylpylähotelli.
Hämeenkyrössä alkoi epäilyttää,että olisinko  sittenkin väärällä tiellä, mutta paikallinen kioskimyyjä vakuutti kaiken olevan kunnossa. "Jatkat vaan eteenpäin tota isoo tietä länteen..."

Ikaalisissa käänsin kärryn ympäri ja aloitin paluumatkan Tampereelle. Kello alkoi olla jo 12, myöhästyisimme varmasti. Viimeisenä keinona päätin oikaista kääntymällä ensimmäiselle etelään menevälle tielle. Jos tuuria olisi, putkahtaisin tielle 12 jossain Karkun lähistöllä.

Luonnollisestikaan en käytä tällaisilla retkillä karttaa, enkä navigaattoria. Ajelin tuurin ohjaamana etelään, jollain tuntemattomalla tiellä jossain Hämeenkyrön ja Karkun välillä, kun zadaa, siinä se oli. "Ellivuori 7km"-kytti.
Osuimme kuin osuimmekin oikeaan paikkaan, oikeaan aikaan.

Ennenkuin Pipsa pääsi uimaan , sen oli käytävä näyttäytymässä kehässä Brian Foster -nimiselle ulkonäkötuomarille, joka oli tullut englannista asti katsomaan, osaanko pitää Pipsan hännästä ja kuonosta yht'aikaa tyylikkäästi kiinni, ja osaako Pipsa juosta. Osasihan se. Sininen nauha kiitos, ja sitten uimaan.

Ojangon aamu

Pitkästä aikaa nousimme Pipsan kanssa lauantai aamuna kukonlaulun aikaan aamuharjoituksiin. Muun perheen nukkuessa hipsimme ulos ja suuntasimme Ojankoon. Auton jätimme puomille ja kiersimme metsäreittiä kentille.

Rata oli tyhjä, aurinko paistoi ja Pipsalla motivaatio päällä.

Harjoiteltiin poseeraamista huomista Karkkua varten, ja agilitya ihan vaan omaksi huviksi.

Tämä poseerauskuva on napattu Ojangon puomin luona olevalla pikku parkkipaikalla. 

Pipsa tuijottaa juuri rajauksen ulkopuolelle  jäävän autoni avoimessa peräkontissa olevaa makupalaa ja onnistuu näyttämään aika pätevältä.

Radalla harjoiteltiin takaakiertoa vierekkäisillä, linjassa olevilla esteillä "kierrä, hyppy, kierrä, hyppy.. etc."
Harjoittelin itselleni hankalia valssikieputuksia yrittäen minimoida oman juoksemiseni. Ajatus olisi liikkua mahdollisimman tehokasta reittiä ja saada Pipsa irtoamaan esteille ja hyppäämään niitä suoraan tai kiertämään takaa ohjeitteni mukaan.
Polveni on toipunut melko hyväksi, mutta asettaa silti rajoituksia.

Kepit neiti osaa tehdä kiitettävän itsenäisesti. Myös "kalamainen" liike alkaa löytyä. Ylemmässä kuvassa sekä koiran etu, että takapää näkyvät hienosti samalla puolella keppikujaa.

Eiköhän tämä tästä. We are Back!

Uusia sarjakuvia

Perheen nuorten taiteilijoiden tuoreimat "Vili" ja "Rico" sarjikset ilmestyneet! Katso sarjakuvasivu tuosta ylhäältä.