Kunnon agilityurheilija ei anna lomakauden, kalastuksen, veneilyn tms. häiritä kisaamista
Ilmoittauduimme siis KPSH:n järjestämiin kisoihin Maaningan Haukkumajalle, kohtuullisen matkan päähän kesäpaikastamme
Haukkumaja on muuten mahtava paikka. Kenttä on pieni, mutta kauniilla paikalla, nurmikkoinen rinne katsomona, majarakennus, järvi uimapaikkoineen...
Lähtöjä oli peräti kolme, ja tuomareita kaksi, joten pätevälle koirakolle oli pedattu mahdollisuus hoidella vaikka kaikki LUVA:t kerralla. Me osallistuimme vain kahteen jälkimmäiseen kisaan.
B-kisasta tuli hylsy aika tarpeettomasti Pipsan rynnättyä epäonnistuneen keppien sisäänmenon jälkeen putkeen. Minulla pääsi kontakti koiraan herpaantumaan ja se oli sitten siinä.
C-kisaan ehdimme rauhoittumaan ja keskittymään kunnolla. Kävelimme metsässä ja peltotiellä sekä pidimme välillä sadetta kuusen alla.
Kisa alkoi hyvin. Alun hypyt ja putki menivät napakasti, mutta sitten juostiin taas kerran keppien sisäänmeno pitkäksi. (ja Pipsa siis osaa kepit Ojangossa) 5vp tuli, mutta jatkoimme täysillä.
Loppupuolella tuli mielenkiintoinen kohta, jossa oli putken jälkeen "sikin-sokin asettelussa" hyppy-pituus-hyppy-hyppy. En ole koskan mennyt rataa, jossa pituuteen sekä tullaan sivulta ilman kiihdytysmatkaa ja samoin heti pituuden jälkeen on käännös vasempaan seuraavalle hypylle.
Ensimmäinen hyppy ja Pipsan pitäisi kääntyä oikealle pituuteen, pahalta näytti, mutta kääntyi se.
Ohjaaja ravaa täysiä karkuun ja koira tulee perässä viimeisenkin yli.
Se oli vaikea kohta, neljä peräkkäistä hyppyä, joista jokaisen jälkeen koira meinasi lähteä tangentin suuntaan. Onnistuimme. Ohjaukset ovat outoja, kun niitä kuvista katsoo, mutta Pipsa taipui siksakin läpi.
Keppijuttu jäi ainoaksi virheeksemme joten tulos oli 5vp. Ennätyksemme, jee. Nollatuloksi oli neljä 24:stä koirakosta ja me niiden jälkeen tulimme viidensiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti