Karkussa uimassa

Ajattelin, että Pipsan olisi hyvä  välillä päästä uimaan oikein järvessä, tuon meressä plutraamisen sijasta. Uimapaikaksi valikoitui Karkun Rautaveden rannalla kohoavan Ellivuoren ranta.

Lähdimme matkaan aamu kahdeksalta ja kulutimme luppoaikaamme Tampereen länsipuolella leviävän maaseudun ihailuun. Tampereelta lähtee nimittäin todella kätevästi tie nro 12 Raumalle ja Karkkuun ja tie E12 Vaasaan.
Luonnollisesti tälle tielle 12 ajetaan tien E12 kautta. Useimmat tajuavat kääntyä Rajasalmen sillan ylitettyään, mutta me ajaa posotimme Ikaalisiin. Sielläkin on Kylpylähotelli.
Hämeenkyrössä alkoi epäilyttää,että olisinko  sittenkin väärällä tiellä, mutta paikallinen kioskimyyjä vakuutti kaiken olevan kunnossa. "Jatkat vaan eteenpäin tota isoo tietä länteen..."

Ikaalisissa käänsin kärryn ympäri ja aloitin paluumatkan Tampereelle. Kello alkoi olla jo 12, myöhästyisimme varmasti. Viimeisenä keinona päätin oikaista kääntymällä ensimmäiselle etelään menevälle tielle. Jos tuuria olisi, putkahtaisin tielle 12 jossain Karkun lähistöllä.

Luonnollisestikaan en käytä tällaisilla retkillä karttaa, enkä navigaattoria. Ajelin tuurin ohjaamana etelään, jollain tuntemattomalla tiellä jossain Hämeenkyrön ja Karkun välillä, kun zadaa, siinä se oli. "Ellivuori 7km"-kytti.
Osuimme kuin osuimmekin oikeaan paikkaan, oikeaan aikaan.

Ennenkuin Pipsa pääsi uimaan , sen oli käytävä näyttäytymässä kehässä Brian Foster -nimiselle ulkonäkötuomarille, joka oli tullut englannista asti katsomaan, osaanko pitää Pipsan hännästä ja kuonosta yht'aikaa tyylikkäästi kiinni, ja osaako Pipsa juosta. Osasihan se. Sininen nauha kiitos, ja sitten uimaan.