Osalistuimme eilen Ojangossa ensimmäisiin kisoihimme kakkosissa. Martti Salonen oli tehnyt radat, jotka aiheuttivat pulmaa muillekin, kuin vain meille.
Tuloksena molemmilta radoilta oli väärä rata ja sitä myöten hylkäys.
Agilityradan ei periaatteessa pitänyt olla mitenkään mahdoton. Olihan siinä toki kaksi keinua, mutta toisaalta ei lainkaan meille pahaa puomia. Ote oli kuitenkin jotenkin hukassa ja yhteys minun ja koiran välillä pätki.
Hyppäri sitten olikin pahempi juttu. Sen kaikki esteet olivat pitkittäin, pelkkää takaakiertoa, välistävetoa ja työntöä koko rata. Sellainen rata, jolla joka ikinen este on ohjattava, turha toivoa, että koira voisi hakea mitään itse. Tuollaisees sik-sakissa ajoitus on kaikki kaikessa. Veto- ja työntöohjausten on tultava juuri kohdalleen, ajoissa ja tarkasti koko radan päästä päähän. No ei se ihan onnistunut, mutta oli muillakin vaikeuksia. Tuloksia saatiin kymmenestä koirakosta vain yhdelle, ja sekin oli vitonen.
Agiradan jälkeen minulla oli mielikuva, että Pipsa oli käynyt kuumana ja sen takia sinkoillut ympäriinsä seuraamatta ohjaustani. En tajunnut miksi se oli niin holtiton, vaikka verryttelyradalla sain sen kieppumaan vaikka minkälaisia kuvioita.
Sitten näin Videon.
Video paljastaa sen, että vaikka näennäisesti ohjaankin jotain estettä, vartaloni asento on mitä sattuu. Napa ei osoita seuraavaa estettä, vaan sivulle ja Pipsa seuraa vartaloani, ei kättä. Se siis periaatteessa meni minne ohjasin. Myöskään liikkeeni ei ole selkeää vaan varovaista ja arkailevaa, sellaista mä-nyt tääl-vähän-niinku-ohjaan-mut-en-oikeen-niinku kehtaa...
Yleinen virhe on myös taakse osoittava ohjaus. Sellainen, jonka voi tehdä toiselle ihmiselle, mutta jota koira ei tajua. Jos juostessa ihmiskaveri jää jälkeen, käännät vauhdissa kasvosi ja ylävartalon taaksepäin, katsot olkasi yli ja viittilöit häntä tulemaan. Ihminen tuon tajuaa ja juoksee luoksesi, vaan Pipsa katsoo vartaloani ja olettaa, että haluan sen kurvaavan sivulle.
Minun on ohjattava kisoissa rohkeammin. Luotettava päättämääni ohjauskuvioon ja valitsemaani reittiin ja annettava mennä. Olisikohan heittäytyminen oikea sana. Radalla iskee nimittäin usein outo, joka hyydyttää liikkeeni. Ikäänkuin ei kehtaisi vetää täysillä, meni syteen tai saveen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti