Ihmeellinen ketsuppipulloilmiö tapahtui meidän tuloksissamme. Pitkän ravistuksen jälkeen tuloksia alkoi yhtäkkiä tulla . Kahdesta peräkkäisestä kisasta on nyt saatu nollat.
Toinen rata oli Heidi Viitaniemen tekemä, ja se oli selvästi teknisempi. Alussa oli yksi hyppy, jolta jatkettiin suoraan kepeille. Pipsalle tämä oli onneksi helppoa. Koira meni keppeihin ja minä pääsin edelle sijoittumaan pahaan mutkaan, jossa käännyttiin hypyn jälkeen täysin pimeässä kulmassa vasemmalla olevalle muurille.
Ohjaajankin oli oltava koiran ja keppien vasemmalla puolella joten ohjaaja aiheutti koiralle "maskin". Lisäksi muurin asento oli sellainen, että koira näki siitä vain päädyn.
Pipsa kuitenkin hoiti vaikean paikan hienosti ja minä huokasin helpotuksesta. Ohimenevän onnenhetken aikana olin hukata koko koiran, kun ihmetellessäni onnistumistamme unohdin ohjata seuraavan olleen A:n. Sain itseni koottua ja jatkoimme rataa. Loppu tuntui helpolta. Koira meni kovaa ja kaukana, haki renkaat ja hypyt itsenäisesti ja sain pidettyä oman juoksureittini lyhyenä.
Vartalo-ohjaus on se juttu meillä. Vaikka Pipsa olisi kaukanakin edelläni, pystyn ohjaamaan sitä oman kulkusuuntani muutoksilla.
Maaliin tullessani tiesin, että tulos saatiin, mutta en tiennyt mitä tuomari oli mieltä muurin ja A:n välisestä hämärästä hetkestä. Oliko se kielto, vai pelkkä mutka koiran reitissä.
Odottelin sitten tuloksia kopin ulkopuolella ja arvelin itse saavani vitosen, mutta sijoittuvani silti varsin korkealle, koska rata oli vaikea ja nollia vähän ja hyllyjä paljon. Olin pudottaa silmät päästäni, kun näin tulokset. Kolmas sija, nolla ja SERT. Yhteensä nollia tuli neljä. Etenemä meillä oli jotain 3,7 m/s.
WAU! Paljon onnea sekä isännälle että koiralle! Mahtavaa että etenette vauhdikkaasti, täytyy sanoa että kateeksi käy ;o)
VastaaPoista