Oksat pois

Järvenpään kisoista oli tuomisina taas yksi vitonen ja Pipsalla hieman kolhiintunut masu.
Osallistuimme kahteen agilityrataan ja yhteen hyppäriin. Agista ei tulosta saatu, mutta hyppäri meni hienosti ja kovalla vauhdilla, kunnes vastaan tuli okseri.

Okseri oli sijoitettu radan loppupuolelle mutkaputken jälkeen, eli aikaa sen hahmottamiseen ei Pipsalle paljon jäänyt. Itse kuulin vain kolinaa takaani ja sitten Pipsa jo syöksyikin ohitseni seuraavaan putkeen. Yleisöstä kuitenkin kerrottiin sen ponnistaneen todella kaukaa ja matalalle, kuin se ei olisi lainkaan huomioinut taaempaa rimaa. Se putosi rimojen, tai ainakin sen matalamman päälle ja pudotti molemmat.

Koska Pipsa jatkoi, minäkin jatkoin ja se hoiti hienosti oksan jälkeiset kaksi putkea ja kolme hyppyä joissa oli sellainen ilkeä vekkauspaikkakin. Hieno suoritus kokonaisuudessaan tuo rata. Okseri vain oli aika vieras este ja Pipsa kuitenkin hyvin pieni koira maksiksi.

Pipsa ei vaikuttanut ontuvan, tai aristavan mitään, joten selvittiin säikähdyksellä. Eikä tainnut jäädä traumojakaan, koska jatkoi rataa puhtaasti.Kotona äsken kun otin sen syliin punnitusta varten, huomasin, että se ei pitänyt vartalon alta nostamisesta. Ilmeisesti pikkusen mahapuolta kuitenkin aristaa. Ei se kyllä kärsi, tuolla se jyrsii luuta keittiössä aivan tyytyvväisenä.

Ilman okseri vitosta aikamme olisi riittänyt kolmanteen sijaan. Ilman pudotuksen tuomaa viivettä olisi voitu olla vaikka kakkosina. Ero oli muistaakseni  alle sekunnin. Voittajaan eroa olikin sitten jo yli kaksi sekuntia. Etenemä oli jotain vähän yli 4m/s.

Kaksi agilityrataa menivät sitten enemmän poskelleen.
Ensimmäisellä radalla  oli puomi toisena esteenä hypyn jälkeen, ja olin varsin itsevarma, koska niitä on juuri treenattu ja ne ovat menneet hyvin. Valitsin siis ohjaustavan, joka perustui oletukseen, että Pipsa pysähtyy alakontaktille ja ehdin sen edelle näyttämään mihin putkenpäähän jatketaan. Näin ei siten käynytkään, vaan otus varasti, ohitti minut laukalla puomin päällä ja jatkoi pysähtymättä väärään putkensuuhun. Että se oli sitten siinä se kisa. Vedettiin kyllä loppuun ihan kivasti.

Myös toinen lähtö hajosi varastukseen. Olin suunnitellut taas ohjauskuvion, joka edellytti sijoittumistani lähdössä tietyyn paikkaan kakkosesteen taakse. Koira varasti ja jouduin juoksemaan aivan muualla kun olin aikonut. Neljä ensimmäistä estettä ja vitosena ollut putki sujuivat näennäisen hyvin, mutta minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia ehtiä ajoissa kutosena olleille kepeille ohjaamaan. Huusin kepit, kun Pipsa singahti rööristä ulos, mutta eihän se niitä tehnyt vaan paineli kiitolaukkaa koko keppirivistön päästä päähän pujottelematta ainoatakaan tikkua.

Olin niin pihalla etten edes yrittänyt ottaa keppejä uusiksi. Tein saman virheen kuin ensimmäisissä kisoissani. Koin radan tulleen hylätyksi ja pomputtelin koiran parin esteen ja A:n yli maaliin.
Kaikki meni eri tavalla ja eri ohjauksilla kuin oli ollut tarkoitus, koira ei ollut hallussa ja koin radan tulleen hylätyksi jo ennenkuin Herrala lopulta laittoi kätensä ristiin.

Että ykkösissä jatketaan.

Mitä tästä opimme? Varaslähdöt ovat huono juttu. Niitä ei ole tapahtunut aikoihin, mutta nyt tuli kaksi liikaa.