Pipsa osallistui viikolla agilitykilpailuihin sekä aikuisen, että lapsen ohjaamana.
Lasten kisoista tuloksena oli 3. sija 10v ohjaajan avustamana. Ratavirheitä nolla. Nuori ohjaaja hoiti rataantutustumisen aivan itsenäisesti ja teki radan loppupuolella mallikkaan valssauksenkin.
Radalla oli hankala putki-puomi erottelu, jonka otin niin varmasti ja koiraa blokkaavasti, että Pipsa pysähtyi täysin. Ei meinannut millään lähteä puomia ylös. Jäpitti vaan ja ihmetteli, minne pitäisi mennä. Siitä sitten vitonen kiellosta. Toinen vitonen tuli lentokeinusta.
Edellisenä viikonloppuna olimme IHAH:in kisoissa Kivikossa ja siellä sijoituimme viidensiksi 5vp:llä ja yliajalla. Se onkin paras tuloksemme kolmosissa tähän asti. Törkeä puomin alastulo toi vitosen.
Sen sijaan City belgien kisat 3.8. menivät täysin penkin alle. Kaksi hylkäystä, molemmat aivan alkuradasta.
Kolmosissa on kolmosten meininki. Rataa on katsottava kokonaisuutena aivan eri tavalla kuin ennen. Jokaisen esteen kohdalla on huomioitava mistä koira tulee, minne sen pitää jatkaa, eikä vain mitä se tekee juuri nyt. Jos aikaisemmin radalla oli muutamia "ansoja", jotka piti bongata rataantutustumisessa, nyt koko rata on usein yhtä ansaa. Edessä on aina jotain kiinnostavaa, johon koira menee, ellei sitä ohjaa.
Ohjaus on jatkuvaa ja sen on oltava tarkkaa. Useissa kohdissa esteet ovat hyvin tiheässä ja koiralle on kerrottava todella selvästi mitä haluan. Takaa ohjaus omalla liikkeellä on välttämätön taito, sillä en pysty juoksemaan koirani rinnalla, vaan anna sen mennä edelle.
Oman liikkeen käyttöä ohjauksessa on treenattava lisää. Tarkoitan esim tilannetta jossa hyppysuoran päässä on putkensuu, johon ei mennä. Pipsa ei sellaisessa huutamalla pysähdy, mutta kääntyy kyllä perääni, jos minä käännyn ja liikun putkesta poispäin.
On tämä onnistunutkin, mutta yleensä ei. Jään vain paikoilleni kiljumaan ja ohjailemaan ja sitten se onkin jo hylky.
Tähän mennessä kolmosissa:
4 kisaa
10 starttia
3 tulosta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti