Pipsa porhalsi kolmosiin!

Pipsa on kyllä hieno koira. Ensimmäinen ja ainoa koira, joka minulla on koskaan ollut, mutta uskallan silti väittää, että se on huippuluokkaa. Kivikon helteessä se sai molemmilta radoilta tulokset ja jälkimmäiseltä nollan ja SERTin.

Pipsa on oppinut paikkaamaan puutteitani ja ehkä minäkin olen oppinut ohjaamaan sitä niin, että se pääsee käyttämään vahvuuksiaan. Pipsa on springeriksi hyvin nopea ja se irtoaa helposti suorittamaan esteitä itsenäisesti. Minä taas olen hidas ja kankea keski-ikäinen mies. Yhdistelmä alkoi toimia, kun aloin keskittyä rataantutustumisiin.

Radalla on kaksi reittiä, koiran ja ihmisen. Oma reitti on aina minimoitava mahdollisimman lyhyeksi ja toisaalta sellaiseksi, että koira ikäänkuin kaartaa esteiden kautta ihmisen luo. Ihminen vaihtaa paikkaa ja taas koira tulee kohti. Kun Pipsan lähettää irtoamaan, se kääntyy esteen jälkeen takaisin ja oma sijainti pitää silloin olla kohdallaan, jotta sille voi antaa uuden irtoamissuunnan.

Minulla oli kerran ilo vaihtaa pari sanaa Pete Huotarin kanssa ja hän kehotti opettamaan koiralle kepit niin, että ne ovat täydellisen idioottivarmat mistä tahansa kulmasta. Sillä ohjaaja ostaa itselleen omaa aikaa. Koira pysyy kepeissä monta sekuntia ja ohjaajalla on aikaa päästä edelle ja sijoittumaan oikein seuraaville esteille. Hyvät kepit ovat kuin putkia, joissa koira pysyy hetken "turvassa" ohjaajan juostessa.

Kisoissa oli kolme rataa, joista viimeiselle emme enää päässeet luokkanousun takia.
A-radalla tuli muutama kielto kakkos-kolmos esteillä, joilla luotin jo liikaakin tuohon mainittuun irtoamiskykyyn. Oli kuuma ja Pipsan lähtö ei ollut tavanomaisen räjähtävä, vaan suorastaan rento. Olin laskenut sen varaan, että se ampuu ensimmäisten esteiden yli täysiä ja  sitten vain käännän vähän suuntaa ja hoitelemme kolmosen. No ei ampunutkaan, vaan vaati ihan ohjaamista.

Toisella radalla kaikki sitten meni putkeen. Koko radan ajan tuntui luontevalta, koira oli siellä missä olin sen kuvitellutkin olevan, vauhti oli mukava ja ohjausten seuraaminen  tarkkaa. Lopussa oli kolmen pitkittäisen esteen välistäveto/takaakierto osuus, jonka päätin hoitaa takaakiertopuolelta. Tässä enemmistön paine alkoi tuntua, nähdessäni niin monen muun suunnittelevan ohjauksen työntöpuolelta, mutta luotin omaan takaakiertosysteemiini, ja se toimi!

Maalissa huomasin kuitenkin rikkoneeni selkäni tuon loppuosuuden vartalonkierroissa. Minun oli vaikea edes kiittää Pipsaa tarpeeksi, kun sattui niin paljon. Ratatoimitsija tuli ystävällisesti tarjoamaan minulle Panadolia, jonka voimin jaksoin osallistua palkintojen jakoon ja pääsin kotiin.

Tiistaina on treeneissä kakkua tarjolla!

Sijoitukset 5/25 ja 5/25.