Kävimme Järvenpäässä avaamassa ulkokisakauden. Asko Jokinen oli tehnyt melkoisen hankalat radat, joilla koiraa sai käännellä oikein tosissaan.
Pipsan tulokulma oli tarpeettomankin innostunut, jotta ensimmäisellä radalla olisi ollut edes toivoa onnistua. Se veti radalle hihna kireänä, haukkui ja hepuloi. Kun vuoromme lopulta tuli, se jaksoi odottaa suunnilleen hihnan irroitukseen asti, ennekuin varasti ja paineli ensimmäiseltä hypyltä suoraan ansana olleeseen putkeen. Minä seisoin käytännössä paikoillani ja lopetin siihen. Kutsuin sankarin kentältä, ja menimme pois.
Toinen rata oli hallitumpi. Olin yrittänyt väsyttää Pipsaa harjoituskentällä, jossa otimme lähdössäpysymis- ja takaakiertoharjoituksia aivan sarjatyönä. Heittelin myös palloa ja vein koiran metsään nuuhkimaan.
Tällä kertaa selvisimme radan puoliväliin, ennekuin astuimme putkiansaan. Jatkoimme kuitenkin rataa ja se meni hienosti. Loistavat kepit, hieno puomipysähdys etc.
Kolmas rata oli hyppäri. Sitä ennen vein Pipsan läheiseen puroon uiskentelemaan ja rauhoittumaan.
Nyt lähtö onnistui, Pipsa meni lujaa, mutta tarkasti. Hyppykorkeutta kuitenkin jäi uupumaan ja pudotimme muurista palikat. Matka kuitenkin jatkui täyttä vauhtia. Vaikein kohta oli aivan linjalla oleva suora putki johon ei saanut mennä, ja joka todella imi kisakumppaneita. Olin suunnitellut siihen sellaisen puolivalssimaisen käännöksen, kiepahdin hetkeksi selkä menosuuntaan ja sain kuin sainkin koiran kääntymään linjaltaan minua kohti ja siitä kohti oikeaa estettä. Hieno Pipsa.
Lisää putkia, hyvät kepit ja sitten okseri, josta emme ennenkään ole selvinneet. Rima putosi, mutta matka jatkui. Ohjasin kaukaa, koira irrallaan ja lopuksi eteen komennolla maaliin. Pipsa hyppäsi maalin jälkeen samaan laskuun vielä rata-aidankin yli, eteen kun oli komennettu.
Tuloksena oli 10vp, mutta kisan nopein aika. Teimme myös oman etenemä ennätyksemme 4,3 m/s.
Vain kolme koirakkoa sai tuloksen ja meidän tuloksemme riitti toiseen sijaan.
Ja niin sai Pipsa taas pussillisen herkkuja. Tähän voisi tottua ;)
Tietysti voi myös jossitella.
Jos en olisi väsyttänyt koiraa, olisiko se jaksanut hypätä korkeammalle?
Jos se olisi mennyt vielä kovempaa, olisinko ehtinyt ohjata?
Pipsa on Pipsa. Se menee aina täysillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti