Kun menee putkeen

Tänään järjestettiin Vuokkoset areenan avajaiskilpailut Ojangossa. Olimme ilmoittautuneet maksi ykkösiin ja tarkoituksena oli käydä hakemassa se toinen nolla, joka vain odotti noutajaansa. Aamu alkoi kääntyä väärään suuntaan huomatessani, että en millään ehdi hoitaa kaikkia aamun toimia, kaivaa autoani hangesta, ajaa ojankoon ja vielä ehtiä rataan tutustumiseen. Siispä soitin ja peruutin A-kisan.

Oli siis mukavasti aikaa ehtiä B-kisaan, ajelin leppoisasti Pasilan halki pohjoiseen, ohitin Hjalliksen hallin ja tajusin sekuntia liian myöhään, että Hakamäentien rampilla on seisova jono. En ehtinyt enää kääntyä rampilta pois. Sitten istuttiin. Ja madeltiin. Kuulin radiosta, että koko Hakamäentie on jumissa, koska kaikki muut paitsi minä ovat menossa matkamessuille  Messuhalliin.

Hermoja raastavan odotuksen jälkeen pääsimme lopulta moottoritielle. Poljin painui tarpeettoman syvään, mutta en suistunut ojaan, mikä oli päivän parhaita puolia. Tulimme viime tingassa ilmoittautumiseen, vain kuullakseni, että minulla oli mukanani kuitti viime vuoden lisenssimaksusta, eikä kuluvasta vuodesta. Tongiskelin aikani reppuani ja tunsin otsasuonen alkavan jyskyttää. Alkoi hermo lähteä, mutta ajattelin, että jos aikataulu on kunnolla myöhässä, ehdin vielä hakea kuitin.

En tietenkään ehtinyt. Kävin kuitenkin tiskillä, ja sain kuulla, että jos olisin pyytänyt, olisi voitu käydä kysymässä tuomarilta, uskooko hän minun maksaneen, ja luultavasti olisin voinut osallistua.
Tässä vaiheessa tuntui jo siltä, että nyt saattaa tulla paha mieli. Hain siis pullaa, joka oli juhlien kunniaksi ilmaista ja katselin muiden suorituksia. Pipsan sisko Ella pärjäsi hienosti ottamalla tuloksen molemmista lähdöistä.

Jotta päivässä olisi jotain järkeä lähdimme Pipsan kanssa Sipoon koirametsään, joka on valtava metsäalue, jossa koiria saa juoksuttaa vapaina. Siellä juutuin autolla hankeen ja jouduin lapiohommiin. Mutta muuten päivä meni putkeen.

p.s.
Kävin äsken kuntosalilla. Tai aioin käydä. Se oli kiinni. Kyllä todella menee putkeen..