Nolla tuli!

Pipsa sai tänään ensimmäisen agilityn nollatuloksensa JANKK:n kisojen hyppyradalta Hyvinkäällä.  Alustavan, oman tuloslaskentani mukaan olimme neljänsiä.
Osallistuimme kaikkiin kolmeen lähtöön ja keskimmäisellä siten kolahti kaikki kohdalleen. Radalla olisellainen outo flow-olo. Ohjaus tuntui helpolta, koira oli otteessa ja kaikki sujui. Keppien sisäänmenoa varmistelin tosin niin paljon, että siinä ote hetkeksi katosi.

Pipsa osaa kepit niin hyvin, että olen useissa kisoissa mokannut juuri kepeillä. Lähetän liian kaukaa, huitaisemalla, huonolla ohjauksella... Nyt en antanut keppi komentoa, vaan otin ensin vauhdin pois ja koitin saada koiran käteen. Siinä se flow sitten vähän hajosi, ja ennen kaikkea sekunteja kului ja putosin palkintopallilta. Ei kuitenkaan kieltoa, eikä väärää sisäänmenoa. Loppurata meni taas hienosti ja helpon tuntuisesti.

Video suorituksestamme

Kaksi muuta rataa sitten menivätkin hyllyiksi. Ensimmäisessä se oli aivan oma mokani. Pipsa meni putkeen hienosti  sisään, (sehän nyt ei ole kovin vaikeaa), mutta koska liikkeeni putken ulkopuolella ei jatkunut, vaan jäin jotenkin himmailemaan, Pipsa palasi takaisin kurkistamaan, menikö joku väärinja paineli sitten uudestaan putkeen väärästä päästä. Se lukee vartalonliikettäni. Jos liikesuuntani on väärä, laiska tai huolimaton, kaikki hajoaa.

Kolmas rata alkoi suoralla, jossa oli hyppy, puomi, hyppy ja lopuksi putki, jonka väärä pää oli esillä. Koska en voi juosta kovaa, suunnitelmani perustui kontaktipysähdyksiin, jotka antaisivat minulle hieman etumatkaa. No eihän se sitten pysähtynyt, vaan teki virheettömät "juoksarit", ja minä jäin jälkeen ja se oli sitten siinä se kisa.

Suurkiitos Tiinan hienoille neuvoille koiran rauhoittamisesta. Ennen nollarataa napotimme  varmaan kymmenen, yhdeksän edellisen koiran ajan valmistautumassa tiukassa perusasennossa toisiamme tuijottaen. Ei puhetta, ei liikettä, ei juttelua... zen.
Hyvin toimi. Pipsa ei karannut yhdessäkään lähdössä, vaan istui kuin tatti, kunnes annoin luvan tulla. Ja sitten se tuli. Ensimmäinen käännös on Pipsan kanssa kuin pingistä pelaisi. Se tulee kohti ja lujaa. Jos ensinmäisistä kurveista selviää läpi, on jo voiton puolella.

Olen kyllä tosi iloinen.

p.s. Toinen asia,  jota Tiina painotti, on kontaktit. Ovat kuulemma menneet vähän plörinäksi harjoituksissa. Myönnän. Jätetään keppien jyystäminen vähemmälle ja otetaan kontaktipysäykset viikonloppuohjelmaan.