Kävimme tänään Riihimäellä asti harrastamassa agilityä. Viimekertaisen hyppärinollan jälkeen odotukset olivat korkealla ja tavoitteena agilityradan virheetön suoritus. Etukäteen pidin kontakteja pahimpana haasteena. Saisinko otuksen pysähtymään alastuloilla?
Riman hallin pihalla oli onneksi keinu ja A joilla pääsimme harjoittelemaan pysähtymistä. Viime viikkoina harjoittelu on jänyt todella vähäiseksi pienen kulkuvälinen ongelman takia. Minulla ei ole ollut kahteen viikkoon autoa käytössäni ja sepä haittaakin kummasti hajoitustoimintaa. Hyvinkään kisoihinkin matkustimme junalla.
Harjoittelu toi tulosta, Pipsa pysähtyi hienosti alakontakteille ja kepitkin menivät mainiosti. Siispä vuoroa odottamaan. Pidin koiran napakasti kontaktissa vieressäni, enkä katsellut muiden suorituksia, vaan keskityin rauhoittamaan koiraa.
Kun vuoromme lopulta 40:n koirakon jälkeen tuli, kaikki sujui mainiosti. Pipsa istui kuin tatti lähtöpaikalla ja antoi minun kävellä kakkos esteen viereen. Annoin lähtömerkin, ja koira tuli kuin ammuttuna, valssasin sen linjan editse ja käänsi Pipsan keinulle, pysäytys, hyvä, mene putki... jne. Olimme selvinneet ensimmäisestä mutkasta, koira kuunteli ohjausta, kaikki meni hyvin. Puomikin onnistui, jee sitä olin jännittänyt ja sen jälkeen loppu olikin helppoa.
Vasta juostessamme maaliin ihmettelin, miksi yleisö ei taputa, eikä aikaamme kuuluteta.
Olin jättänyt esteen väliin. Keskittyessäni täysillä puomiin, olin onnistunut jätttämään huomiotta sitä edeltävän esteen. Koska en keskittyessäni seurannut edeltävien ratoja, en huomannut virhettäni.
Tämä ei voi olla todellista. Ei saa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti