Kesäkoira

Agilityn riemua Vantaalla
Seuramme HSKH järjesti kesäkuussa agilityn SM-kisat, joista kertyikin keväälle ja alkukesälle kaikenalista puuhaa. Rakensimme muun muassa seuralle uudet, sirommat esteet jotka maalattiin "firman väreillä" sini-oransseiksi.
Itse kisoissa olin kenttähenkilönä vahtimassa muutaman putken paikallaan pysymistä maxien karsintaradalla. Koska esteet pysyivät Tikkurilan urheilupuiston hiekkatekonurmella paikallaan kuin liimattuina, oli aikaa katsella suorituksia. Vaikealla radalla nähtiin hienoa ohjaamista, niukkoja epäonnistumisia ja uskomattoia venymisiä.
Pipsan äiti Jangas Duck Soup "Raisa" ja kasvattajamme Tiina pärjäsivät aivan loistavasti sijoittuen lopulta sijalle 29. Se on tietääkseni paras suoritus johon walesinspringerspanieli on koskaan yltänyt.
Pipsan sisaren Ellan isäntäväki kuvasi Raisan suorituksen SM-karsinta-/hyppyradalla, linkki videoon löytyy Ellan Blogista.

Juoksut, vammat ja muut "haasteet"

Agilityharjoittelussa olemme junnanneet jollain lailla paikallamme tänä keväänä ja alkukesänä. Hallikauden lopulla kaikki tuntui sujuvan hienosti, alkuaikojen pulmat kuten karkailu ja sekoilu alkoivat olla kuin pois pyyhittyjä, ja sitten tuli pääsiäinen ja juoksuaika.

Pipsan juoksuajan harjoitustauosta tuli tarpeettoman pitkä, sillä olimme jättäneet huhtikuun ensimmäiset harjoitukset väliin pitkäperjantain takia, ja kentälle paluu lykkääntyi juoksun jälkeen vielä viikolla Ojanko Cupin takia, joka järjestettiin toukokuun alussa. Seitsemän viikon poissaolon jälkeen pääsimme taas treenaamaan.

Kesäkuun alussa loukkasin itseni ja jouduin taas jättämään harjoitukset väliin. Ja sitten tuli kesäloma ja mökkireissu.
Nyt pystyn jo taas liikkumaan kohtuullisella vauhdilla, mutta kevään rikkonainen harjoittelu näkyy ja tuntuu. Emme ole edenneet sillä vauhdilla, kuin hallikauden lopulla toivoin ja suunnittelin. Pipsa on nyt 16-kuinen, ja olin suunnitellut meille syksyksi ensimmäisiä möllikisoja, mutta nyt tuntuu, että voi tulla vähän kiire.

Lomailua
Pipsa on muuten nauttinut elämästään. Se pitää todella paljon noutamisesta, niin maalta kuin vedestäkin, ja voi jatkaa touhua ilmeisen loputtomasti. 

Olemme käyneet Rajasaaren suuressa koirapuistossa uimassa ja Pipsa on tuonut esiin "työkoiran luontoaan". Se haluaa noutaa, vaikka voisi juosta, telmiä ja riehua muiden koirien kanssa, se istuu isännän vieressä tuijottaen spanielin silmillään, ja odottaa kepin heittoa mereen. Ja sitten noudetaan, ja noudetaan, ja....
Olen yrittänyt lopettaa noutamisen laittamalla noutokepin puun oksan haaraan, koirien ulottumattomiin, toivoen että Pipsa alkaisi puuhata jotain kivaa lajitoveriensa kanssa, mutta se yrittää vain kiivetä puuhun, eikä anna periksi.