Kun Pipsa tuli taloon

Kun Pipsa tuli meille keväällä, vapun jälkeen, sitä oli odotettu kauan ja hartaasti. Tuttavamme oli maininnut Walesinspringerspanielin kivana koirarotuna, jota hän voisi harkita itselleenkin.Vaikka olin koirakirjoja ikäni lukenut, ei tuo rotu ollut pistänyt silmääni. Spanieleista tiesin cockerit ja cavalierit, niitähän useimmiten puistoissa tapaa.

Kirjaston ja internetin avulla asiat alkoivat selvitä ja vakuutuin että tämä olisi juuri meidän rotumme. Reipas, ihmisrakas, omapäinen, mutta kiltti. Vahva, kaunis koira, jonka kanssa haluaa ja jaksaa ulkoilla pahallakin kelillä. Leikkasin paperista 1:1 mittakaavaisen siluettikuvan walesista ja teippasin keittiön seinään, niin että tassut koskivat lattiaan. Siinä se olisi, meidän koiramme.

Kennelin valinnasta ajattelin, että olisi hyvä, jos kasvattaja

kirjottaisi verkkosivuillaan jostain muustakin kuin koirien ulkonäöstä, cacibeista ja muista kirjainyhdistelmistä. Kyseessä on kuitenkin metsästyskoirarotu, jolla pitäisi kai olla jotain käyttöominaisuuksiakin tallella.

Kennel Jangasilta sitten löytyi tulossa oleva pentue joka vaikutti tosi mainiolta.

Emä Jangas Duck Soup "Raisa" oli menestynyt agiliyssä ja tokossa ja Ruotsalainen isä, Gravelfarm's Famouse Grouse "Pooh" taas oli oikein pohjoismaiden jälkivalio (S&N&Fin Jva). Fiksuja koiria siis. Tässä Pipsan sukupuu koiranetissä.

Pipsa on kyllä ylittänyt kaikki odotukset. Se on valtavan rohkea, peloton ja halukas oppimaan. Makupaloilla sen saa motivoitumaan vaikka mihin, toisaalta esim noutaminen ja uiminen ovat itsessään niin palkitsevia, että niissä ei makupalaa yleensä tarvita. Lelujen repiminenkin tuntuisi motioivan neitiä mainiosti, mutta kun perheessä on pieniä lapsia, olemme ajatelleet jättää vetoleikit väliin. Parempi uskoa kerralla, että jos ihminen - pienikin - jonkin tavaran sen suusta ottaa, se ei ole leikkiä vaan tavara annetaan.

Agilityä Pipsa on harrastanut pikkupennusta asti HSKH:n agility vauvaryhmässä Tiina Jangan johdolla. Pikkuneiti on ollut hyvin innostunut lajiin, esteiden yli ja ali juoksemiseen ja yleiseen pomppimiseen. Vauhti on kova. Ohjaajalta vaaditaan selkeät oja nopeat ohjeet minne mennä, kun Pipsa painaa kentällä täysiä, korvat propelleina.

Näyttelyuransa Pipsa aloitti Lahden pentunäyttelyssä lokakuussa. Tuliaisina kotiin tuotiin VSP-pentu pokaali ja KP. Että hyvinhän se sitten meni.

Tässä tuomari Eeva Reskon arvostelu: "Erittäin hyväntyyppinen narttu kaunis pää & ilme. Hyvin kulmautunut edestä, hieman litteärunkoinen hyvä luusto. hyvä takaosa. Liikkuu & esiintyy hyvin”