Treeniryhmä

Treeniryhmä kuvattuna kännykällä hämärällä pellolla. Vasemmalta Ella, Lili (mukana kannustamassa Ellaa), Lotte, Dante ja Pipsa.
Kaikki walesit sisaruksia Jangas E pentueesta.

Koiranilma

 

Hetki harkintaa, onko siellä tosiaan sorsia...

...olihan siellä.

Koiraelämää viimeajoilta

Pipsan tunnelmia vuodelta 2013, muutama kuva tosin otettu tänään. Näitä kuvia ei ole tullut blogissa julkaistuksi.

Haamukoira

Mrs. Mustache

Pieni tonttu.

Iltalenkillä juostiin aika paljon. Pitihän siinä tohinassa vähän levehtääkkin.

Haukotuttaa...

Jätä jo rauhaan sen kameran kanssa...

Pallo on paras kaveri.

Huolellinen iltapesu.

Joulunaika on mennyt mukavasti. Pipsakin innostui joulutohinasta, ja söi puolet joulutortuista. Se taisi riittä hälle, muihin herkkuihin ei sen jälkeen koskettu. Muuten Pipsa ei tonttuillut. Saa nähdä mitä se keksii ensi vuonna maistaa.
Pukkiin neiti suhtautui hyvin. Innokkaasti tottakai, Pipsan tyylillä kun mennään. Pukin säkistä löytyi pieni lahjakin. Kai se on jo syöty, kun ei lahjaa ole näkynyt:)

Eilinen meni myös varsin hyvin. Alkuillasta käytiin vähän kattomassa että mikä siellä räiskyy, ja ei se paljoa pelännyt. Tänään aamulenkillä löytyi käytetty raketti. Pipsalle se kävi hyvin kepistä, nappasi suuhun ja kuljetti. Ei se sitä ihan samalla tavalla kuin keppiä kantanut, vähän varovaisemmin. Varmaan maun takia. Pipsa jaksoi kantaa rakettia pitkään. Vasta ulko-ovella jätti tyhjän rakettinsa.

Aika hyvät kepit

Kävimme sunnutai aamuna taas treenaamassa Ojangossa. Keli oli kaunis, ehkäpä se oli tämän kesän viimeinen oikea kesäpäiväpäivä. Ohjelmassa oli uuvuttava määrä kontaktitoistoja, persjättöjä ahtaassa paikassa kahden hypyn välillä ja keppiharjoituksia. Kepeissä tavoitellaan mahdollisimman itsenäistä suoritusta.

Persjättöharjoitus taas perustuu kisoissa olleeseen keljuun radankohtaan, jossa ohjaajan suorin reitti kulki viistoon kahden rivissä olevan esteen välistä. Oikanpuoleinen este mentiin ensin takaakierrolla ja vasen sitten suoraan. Ajoitus niin, että koira ohjataan kiertoon oikealla kädellä ja kun se on ilmassa, ohjaaja on jo esteiden välissä. Ohjaaja ottaa sitten laskeutuvan koiran selkänsä takaa vasempaan käteen ja ohjaa vasemman esteen yli.

Kaikki taitavimmat ohjasivat sen näin ja juoksivat itse jokseenkin suoraa reittiä. Me amatöörimmät jouduimme pyörähtämään valssin saadaksemme koiran toiselle esteelle.

Alkoi se sujua kun oikein yritti.

Runotyttö Pipsa haaveilee

Kirkkonummella kisaamassa

Tänä viikonloppuna olisi ollut tarjolla piirinmestaruuskisatkin, mutta päätin silti osalllistua mieluummin tavallisiin kisoihin Kirkkonummella. Olen aina pitänyt KKK:n hallista ja sen ympäristöstä. Maisema on kaunis ja halli istuu siihen hyvin. Tuloksiakin Kirkkonummelta on yleensä tullut.

Tällä kertaa saaliina oli kymppi ja vitonen, sekä yliaikaa päälle molemmissa. Nollaa ei taaskaan saatu, mutta tulosta kuitenkin pukkaa ihan mukavasti. Virheitä tuli kontaktin alastuloilta ja pituudelta, jolla Pipsa hyppäsi niin viistoon, että tuli esteen sivusta ulos.

Jatkuva yliaikaongelma taas johtuu pitkistä kaarroksista, joita ei oikein enää saisi tehdä tällä tasolla. Ihanneaika tulee vastaan, vaikka Pipsan vauhti on aivan samaa kuin ennenkin.

Kisoja kahdella ohjaalla

HSKH täytti 30 vuotta ja sitä juhlittiin oikein juhlaviikon merkeissä.
Pipsa osallistui viikolla agilitykilpailuihin sekä aikuisen, että lapsen ohjaamana.
Lasten kisoista tuloksena oli 3. sija 10v ohjaajan avustamana. Ratavirheitä nolla. Nuori ohjaaja hoiti rataantutustumisen aivan itsenäisesti ja teki radan loppupuolella mallikkaan valssauksenkin.

Itse osallistuin HSKH:n mestaruuskisoihin ja sain tulokseksi 10vp plus yliaikaa. Sijoitusta en vielä tiedä, oli niin kiire kotio maaliintulon jälkeen, etten ehtinyt jäädä tuloksia odottamaan.
Radalla oli hankala putki-puomi erottelu, jonka otin niin varmasti ja koiraa blokkaavasti, että Pipsa pysähtyi täysin. Ei meinannut millään lähteä puomia ylös. Jäpitti vaan ja ihmetteli, minne pitäisi mennä. Siitä sitten vitonen kiellosta. Toinen vitonen tuli lentokeinusta.

Edellisenä viikonloppuna olimme IHAH:in kisoissa Kivikossa ja siellä sijoituimme viidensiksi 5vp:llä ja yliajalla. Se onkin paras tuloksemme kolmosissa tähän asti. Törkeä puomin alastulo toi vitosen.

Sen sijaan City belgien kisat 3.8. menivät täysin penkin alle. Kaksi hylkäystä, molemmat aivan alkuradasta.

Kolmosissa on kolmosten meininki. Rataa on katsottava kokonaisuutena aivan eri tavalla kuin ennen. Jokaisen esteen kohdalla on huomioitava mistä koira tulee, minne sen pitää jatkaa, eikä vain mitä se tekee juuri nyt. Jos aikaisemmin radalla oli muutamia "ansoja", jotka piti bongata rataantutustumisessa, nyt koko rata on usein yhtä ansaa. Edessä on aina jotain kiinnostavaa, johon koira menee, ellei sitä ohjaa.

Ohjaus on jatkuvaa ja sen on oltava tarkkaa. Useissa kohdissa esteet ovat hyvin tiheässä ja koiralle on kerrottava todella selvästi mitä haluan. Takaa ohjaus omalla liikkeellä on välttämätön taito, sillä en pysty juoksemaan koirani rinnalla, vaan anna sen mennä edelle.

Oman liikkeen käyttöä ohjauksessa on treenattava lisää. Tarkoitan esim tilannetta jossa hyppysuoran päässä on putkensuu, johon ei mennä. Pipsa ei sellaisessa huutamalla pysähdy, mutta kääntyy kyllä perääni, jos minä käännyn ja liikun putkesta poispäin.
On tämä onnistunutkin, mutta yleensä ei. Jään vain paikoilleni kiljumaan ja ohjailemaan ja sitten se onkin jo hylky.

Tähän mennessä kolmosissa:
4 kisaa
10 starttia
3 tulosta