maanantai 8. maaliskuuta 2010

Hyvää syntymäpäivää!

Pipsa ja tietenkin kaikki sen kahdeksan sisarusta tulevat tänään yhden vuoden ikään.  Vuosi sitten me emme tietenkään päässeet vielä pentuja tapaamaan, mutta seurasimme sisarusten kehitystä Jangas-kennelin sivuilta. Arvailimme mikähän pennuista meille tulisi. Valinta osui "naamiotyttöön", mikä oli Pipsan vauvanimi.

Tässä Pipsan yksivuotiskuva. Kameramme hajosi hiihtoloman pakkasissa, joten piti turvautua vanhanaikaisiin keinoihin.



Hieno koira Pipsa on. Ikä on tuonut pientä rauhallisuuttakin olemiseen, vaikka kyllä se vieläkin varsinainen tohottaja on. Särmää ja kovuuttakin siitä löytyy kiitettävästi. Noutoleikeissä se etsii ja etsii dummyä pöpeliköstä vaikka miten kauan periksi antamatta ja auta armias, jos toinen koira yrittää ottaa Pipsan kepin, silloin on spanielista söpöys kaukana. 

Perjantaina meillä oli hallitreenit Kivistössä. Paikalla oli neljä pentua, tai siis nuorta koiraa. Harjoitukset menivät aivan mainiosti, niin meilä kuin muillakin. 

Rata oli periaatteessa helppo, Kuusi  hyppyä ja kaksi putkea oli aseteltu ikäänkuin urheilukentän muotoon. kome hyppyä suoralle, käännös putkessa ja taas kolme hyppyä ja toiseen putkeen. kerralla kierrettiin rata puolitoista kertaa.
Ensin rata mentiiin siten, että kaikki esteet hypättiin yli. 
Toisella kertaa  hyppy vitonen ohitettiin vetämällä vastaisella kädellä koira esteen ohi, puolivalssilla salamana ympäri, ja lähetys toisella kädellä kuutoshypylle ja putkeen. Sama kuvio sitten uudestaan taas toisella puolen , ja taas putkeen. 




Molemmissa radoissa haasteen muodostaa Pipsan nopeus. En ehdi saattaa sitä putken suulle, vaan se on edelläni jo viimeisellä hypyllä hypyllä ja hakee putken itse. Minun on heti lähdettävä toiseen suuntaan, ollakseni keskimmäisenhypyn luona kun Pipsa tulee putken suusta ulos. 
Siinä välissä ei ole montakaan sekuntia aikaa. Käytännössä siis kiepun aivan radan keskellä, heiluttelen käsiäni ja huudan.

Suureksi hämmästyksekseni valssaukset onnistuivat. En kompastunut takaperinjuoksussa, enkä seonnut suunnista kääntyessäni. Pipsa ei karkaillut. Tuntui todella hienolta päättää raskas viikko tuollaisiin harjoituksiin.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti