On tullut lomailtua.Niin töistä, kuin agilitystäkin. Jatkuva lumentulo on muuttanut ulkoilua miellyttävällä tavalla. Pipsa on selvästi innostunut lumesta ja juoksee siinä halukkaasti, mutta pysyy selvästi lähempänä minua, kuin paljaan maan aikaan. Myös luoksetulo, jota olemme harjoitelleet, sujuu paremmin.
Tuntuu, kuin "routa ajaisi porsaan kotiin", eli Pipsa tajuaisi olevansa riippuvainen minusta talvisessa metsässä.
Myös ruoka on maistunut paremmin kuin aikoihin. Näin hyvin tyttö ei ole syönyt sitten taaperovaiheen. Hoikkahan Pipsa on, mutta oikein lihaksikkaassa kunnossa.
Ilotulitus
Pipsa on kyllä hyväpäinen koira. Se ei kummemmin pelästy mitään. Uutena vuonna neiti joutui tutustumaan paitsi raketteihin, myös kissaan.
Vietimme uutta vuotta perinteisesti ystäväperheen luona. Perheellä on parivuotias kissa, ja jännitimme miten tapaaminen sujuu. Rakettien takia Pipsaa ei voinut jättää kotiinkaan. Ilta sujui hyvin.
Paukuttelu lkoi vähitellen kuuden maissa illalla Totutelimme alkavan ilotulituksen ääniin ensin sisällä ikuna auki, ja Frolicia syöden. Sitten uskaltauduimme puistoon asti, jossa lähitalojen pojat räjäyttelivät kiinareitaan. Pipsa kyllä noteerasi pamaukset, mutta kuittasi ne "olan kohautuksella".
Sitten mentiin tapaamaan kissaa. eipä siitä nyt parasta ystävää saatu, mutta sietivät toisiaan arvokkaasti.
Kymmeneltä mentiin taas pissakävelylle. Pauke oli jo hurjempaa, mutta heittelin Froliceja lumeen, ainakun näin, että raketti lähtee ja laitoin Pipsan etsimään. Siinä se sitten tonki hankea, ja kun jysähti, se nosti vähän päätään ja jatkoi etsimistä.
Keskiyöksi toin sitten Pipsan kotiin. Laitoin kippoon aimo annoksen Yrjölänpuuroa, jossa oli roimasti joulukinkua, ja siinä spanielimme sitten söi ja maiskutti vuoden vaihtuessa ja rakettien räiskyessä yläpuolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti